teen sex video eroottinen fantasia homoseksuaaliseen

.

SEXI NOVELLI ORGASMI NAISELLA HOMOSEKSUAALISEEN

Teen sex video eroottinen fantasia homoseksuaaliseen 12 What kind of imagination creates this ethnicized sex object for the sex market? (Penttinen . Seuraavaksi teen katsauksen siihen, miten motiivien tutkimusta on Craikin mukaan seksiturismista on tullut myös homoseksuaalisesti koloniaaliselle fantasia diskurssille tyypillisiä esitystapoja, joissa thai-nainen kuvataan. syrakusa v. eKr teentutkimuksessa ajatus naisesta kulttuurissa ja kulttuurista naisessa on Crenshaw, Kimberlé: demarginalizing the intersection of Race and sex: a Black Feminist .. miinkieli viestivät erotiikkaa ja itsetietoista seksuaalisuutta, shirleyn .. feminiinistä poikahahmoa, joka on tosin homoseksuaalinen. marraskuu Studio amore punainen lyhty jyväskylä Erotic massage sex videos asian . Hieronta ei seksi suomalainen porn Xxl girls phto koiria xxx hauskat salatut .. aikana monenlaisia elokuvia, joissa homoseksuaalisuus on pääteemana. eroottinen hieronta Naisen ejakulointi eroottisia fantasioita, Hieronta.

JULKKISTEN ALASTONKUVIA GAY SUOMI PORNO CHAT

Hän lähti, mutta jotain jäi Kun Chicago kuoli Näinkö aina meille täällä käy Tahdon olla sulle hellä Twisting by the pool 5. Pentti Oskari Kankaan 7 Seinähullua Veljestä: In the meantime Kreikka, dragma, sukujuuret, sosiaalitoimisto, pankkitilit, luokkakokous, kaasupullot, metsävero, ydinvoima, asfalttitiet, rekka, jalankulkusäännöt, raiskaus. Porilainen Markku Saiha on kuvannut Selkämeren aluetta vuosikymmenten ajan. Sinne on pakko päästä, hän kuvailee valokuvaamisensa lähtökohtia.

Kuviin on taltioitunut luonnon lisäksi vanhaa katoamassa olevaa saariston pienkalastajien elämää. Saiha on tehnyt myös useita luontokuvausoppaita, ja palkittu valtion tiedonjulkistamispalkinnolla kirjastaan Luontokuvauksen käsikirja.

Minna Pyykkö kävi Reposaaren rannassa juttelemassa Saihan kanssa siitä, miltä Selkämeri näyttää valokuvaajan silmin. LANG - After the gold rush 8. Korkeasaaren eläintarhassa moni lapsi näkee ensi kerran karhun tai apinan.

Eläintarhassa hoivataan myös epilepsiaa sairastavaa villisikaa ja kasvatetaan partakorppikotkia luontoon palauttamista varten. Esimerkiksi visentti ja Mongolian villihevonen ehtivät jo kuolla sukupuuttoon luonnossa, kunnes kanta saatiin elpymään eläintarhojen avulla.

Luontoonpalautus on mutkikas prosessi, jossa yksi eläinsukupolvi aidataan luonnon keskelle ja vasta seuraava päästetään vapaaksi. Nyt vieraillaan hänen haudallaan Kuopion sankarihautausmaalla. Toimittajina Arto Teronen ja Jouko Vuolle. Tangoillassa soi koko tangomusiikin kirjo Argentiinasta Suomeen.

Studiossa Tarja Närhi ja tangokuningas Jukka Hallikainen. Jos minut vielä kohtaat Reijo Taipale: Tango Humiko Arja Koriseva: La Cumparsita Itzhak Perlman viulu: Por una cabeza elok.

Naisen tuoksu Veikko Tuomi: Rakkaus on arvokkain Petri Laaksonen: Älä elämää pelkää Eino Grön: Tango petturille Alfredo Piro: Ave de paso Kyösti Mäkimattila: Odotin pitkän illan Juha Eirto: Keskiyön tango Heikki Laurila: Punatukkaiselle tytölleni Taneli Mäkelä: Yö saaristossa Esko Rahkonen: Kylmää sotaa ja rakkautta Tiina Räsänen: Tango Poesie Jukka Hallikainen: Pyhä toimitus Tommi Soidinmäki: Sua kaipaan Oili Vainio: Katso jo nousee kuu Taisto Tammi: Mikä on se aava meri, joka meidät ja kaiken kauniin erottaa?

Kuunnelma vie sisälle tangoon, joka riepottelee tangokuninkaaksi himoitsevan laulajan kohtalonkysymysten äärelle. Klassikko, kunnes toisin todistetaan. Puhetta johtaa Juha Blomberg. Haastateltavina emerituspiispa Wille Riekkinen, jääkiekkoerotuomari Jari Levonen, ohjelmapäällikkö Mikko Silvennoinen, laulaja, lauluntekijä Kim Herold ja pitkän linjan poliitikko Mauri Pekkarinen.

Kuka tuntee lapsen edun huostaanoton jälkeen? Miksi ollaan kädet ylhäällä? Keskustelua lastensuojelun nykytilasta Lapsiin kohdistunut väkivalta Lastensuojelua kasvoista kasvoihin Tapani Baggen osainen jatkokertomus. Paikalla koko luokka ja rehtori. Urho epäilee, että hänen lemmikkipingviininsä Nicholas ikävöi kotiinsa Ruritaniaan.

Urho päättää lähteä viemään Nicholasta sukellustalolla takaisin kotiin.. Meriseikkailun jälkeen päästään lopulta Etelämantereelle. Köyhä pitää kodin siistinä, ettei ainakaan siinä asiassa kukaan pääse naputtamaan. Miksi jätteiden loppulajittelua on vaikea uskoa todeksi? Yksi suomalaisen rap-skenen pioneereista, Redrama, kävi Alin vieraana keskiviikkona. Ohjelmassa käytiin läpi niin rap-maailman menneisyyttä, Kauniaisten laskettelumäessä tapahtuneita tilanteita kuin alkoholismia ja uskoontuloa.

Lisäksi Redrama sai Alilta lahjan, joka liikutti miehen melkein kyyneliin. Kesän kuumin talk-show on Ali Show! Stand-up koomikko Ali Jahangiri paahtaa vieraitaan kilpaa auringon kanssa Yle Puheen kesässä. Aikuisella ihmisellä on tämän päivän Suomessa melko vapaat kädet toteuttaa seksuaalisuuttaan - kunhan tekee sen lain puitteissa. Yhdelle nautinnon tuo hellä seksi aviopuolison kanssa kun taas toinen rohkelikko halajaa ryhmäseksin ja läiskinnän pariin orgioihin. Silti monet homoseksuaalit joutuvat vielä pysymään kaapissa, transihmiset kokevat häpeää - ja entäs sitten jos huomaa nauttivansa fetisseistä - epänormaaliuden leima on iskostettu heteronormatiiviseen kulttuuriimme vahvasti.

Blogisti Melissa Mäntylä elää v-mallisessa polyamorisessa suhteessa eli hän seurustelee kahden eri ihmisen kanssa. Erityisesti pienillä paikkakunnilla homoseksuaalit joutuvat pysyttelemään hissukseen kaapissa. Erityisen huonossa asemassa ovat transihmiset.

Seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi Sexposta toivoo seksuaalioikeuksia myös vanhuksille ja vammaisille.

Vihreiden kansanedustaja, ensimmäistä kauttaan eduskunnassa istuva Ozan Yanar sai Ali Show'n isännän mukaan vahvasti poliittiseen debattiin. Sen lisäksi muisteltiin Lätkäliiga-irtokarkkeja ja ihmeteltiin, miten Ozan kasvoi "swäg jalkapalloilijasta" taloustieteitä opiskelevaksi poliitikoksi? Ja mikä ihme on "Olli Rehn All Stars"? Jalkapallokierros, toimittajana Simo Leinonen, asiantuntijana Antti Pohja. Kyseessä oli myös historian ensimmäinen Ali Show, joka alkoi kuolemasta ja päättyi "hilviöihin ja vampyyleihin".

Välissä ehdittiin puhua myös siitä, mitä vuotias Sarasvuo sai syntymäpäivälahjaksi, uskonnollisesta fundamentalismista ja helvetinpelosta. Kuinka Suomi joutui luvulla lamaan ja selvisi siitä? Konkurssi - hyväkin asia? Kansanedustajat uskovat, että Suomi vielä nousee lamasta Pääministeri Paavo Lipponen haluaa lopettaa lama-puheet Videokokeilu ja radiotallenteet kirjastoissa Kirjastonkäytön SE Kuhmoon Vantaan kirjaston palvelu palkittu Lainan päivä - taululainausta Kirjastojen internetpalvelut yleistyvät Millainen on tulevaisuuden kirjasto?

Pakina Topi Sorsakoskesta Vieraana Esa Pulliainen Pääsiäisvieras Jorma Kääriäinen Vieraana Jorma Kääriäinen Oboekonsertto d-molli Heinz Holliger ja Dresdenin valtionork.

Pianotrio a-molli Suuren taiteilijan muistolle. Elisabeth Breul, sopraano, Horst Schulze, puhe, ja Berliinin valtionork. Polovtsilaistansseja ja polovtsilaismarssi oopp.

Wotanin jäähyväiset ja taikatuli oopp. Jane Bryden, sopraano, Mary Westbrook-Geha, mezzosopraano, William Hite tenori, ja Stephen Richardson, bassobaritoni, sekä Bostonin vanhan musiikin juhlien kuoro ja ork. Danse sacree et Danse profane Lisa Wellbaum, harppu, ja Clevelandin ork. Trubadurskeppet Jakten Alexandra seglar längs den nyländska kusten med nordiska vissångare ombord. De gör strandhugg och bjuder på konserter från tisdag till söndag, denna första vecka i juli. I veckans program berättar Maryelle Lindholm från års firande Helsingfors visvänner om decennierna med vissång.

En radiodokumentär av Ann-Sophie Sandström. Men hur definierar man egentligen arbete? Vad menar man med att alla skall sysselsättas? Och hur skulle det se ut i samhället om det inte fanns ett ekonomiskt tvång till att gå på jobb?

Skulle människan ligga på sofflocket då eller finns det ett inneboende behov hos oss att göra något annat än "bara vara"? I studion Mari Lindman har skrivit en doktorsavhandling om arbete och mening, och Johanni Larjanko som jobbar med livslångt lärande. Lyssnarfrågor om djur och natur till Anders Albrecht och Jörgen Palmgren.

Även om jag visste att jag ville bli forskare", säger Edvard Moser, hjärnforskare, psykolog och Nobelpristagare. Populärvetenskap för nyfikna människor. Pensionerade vetenskapsredaktören Juhani Westman talar om månlandningsförnekare och ärkeskeptikern James Randi har bestämda åsikter om vaccinförnekare. Önskekonsert med andlig musik. Rundradion, Krämaregatan 2, Borgå. Valda avsnitt ur professor Erik Tawaststjernas radioserie från början av talet över Jean Sibelius liv och musik, del 2: Sibelius etablerar sig som tonsättare och opinionsbildare.

Efter programmet musik av Sibelius samtida. Ohjelma ei ole kuunneltavissa Yle Areenassa. Anna palautetta Yle Areenasta. Yle Tunnuksen käyttöehdot ovat muuttuneet Hyväksyn käyttöehdot Hyväksyn myöhemmin. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa vain suorana Ohjelman tiedot.

Näistä levyistä en luovu: Vieraana professori Martti Turtola. Ohjelma on äänitetty Ainolassa kesäkuun alussa. Ohjelmassa kuultavat Jean Sibeliuksen sävellykset: Promootiomarssi Akateeminen marssi   Helsingin kaupunginorkesteri, joht.

Leif Segerstam Kullervon valitus Kullervo-sinfoniasta Usko Viitanen, baritoni, ja Bournemouthin sinfoniaorkesteri, joht. Paavo Berglund Humoreski nro 1 d-molli, op. Sakari Oramo Sonatiini nro 1 fis-molli: Kirja joka muutti elämäni: Toimittaja, teatteriohjaaja Susanna Kuparinen.

Kuuntele ohjelma Ohjelman tiedot Sarja. Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelman tiedot Sarja. Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa vain suorana Ohjelman tiedot Sarja. Jumalanpalvelus Teljän kirkosta Porista.

Rondeau David Starobin, kitara. Punto de habanera Irja Auroora, sopraano, ja Pentti Koskimies, piano. Mignonin gavotti Gil Shaham, viulu, ja Akira Eguchi, piano. Sekstetto puhallinkvintetille ja pianolle op. Sokeain kuunnelmapalkinnon voittaja Ikimaa. Du Sauli Tiilikainen, baritoni, ja Pentti Kotiranta, piano. Corta jaca Odair ja Sergio Assad, kitara. Cancion y danza nro 9 Stephen Hough, piano. Ocho por radio Los Angelesin FO: Lampaan polska Ralf Gothóni, piano. Muitakin ilonaiheita on ilmennyt: Sitten kiitoksia koko musiikkiväelle: Olemme erityisen hyviä välittämään kiitoksia.

Kaj Färm Kuuntele ohjelma Ohjelman tiedot Sarja. Svengiä Itämeren rannoilta - klubi-isäntänä DJ Bunuel. Valikoima saksofonivetoista jazzin studiotuotantoa. Moottoripyöriä, tuhkaa ja aavekaupungin ääniä.

San Andreas -sarja Leila Josefowicz, viulu. Sinfonia d-molli Clevelandin ork. Pieni serenadi Cyril Szalkiewicz, piano. Janin ja Aapon Uutislaulu 3. Millaista on katsoa liikenteessä törttöileviä, autokouluopettaja Arto Grönroos? Alma ja Cristal Snow alkavat ennustajiksi! Encore su klo Uutiset ja sää radiossa Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelman tiedot Sarja.

Matkalla jossain musiikissa Kalevi Pollari. Ennen aurinkoa Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa vain suorana Ohjelman tiedot Sarja. Uutiset radiossa Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelman tiedot Sarja.

Musiikin valinta Jorma Hietamäki 1. Merisää Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelman tiedot Sarja. Tohtori Raimo - valtakunnan terapeutti: Tuoreimmat urheilu-uutiset Ohjelman kuunteluaika on päättynyt Ohjelman tiedot Sarja. Suomi-Elviksiä ja muita sankareita. Vaikka matkaa onkin jatkettava, myös kiirastulen piireissä on aikaa jutustella kuolleiden kanssa. Jos helvetissä Dante sai kulkea pystyssä, jonkinlaisessa välitilassa ennen kiirastulta vastaan tuli jo joitain sellaisia hahmoja, joiden vuoksi on polvistuttava.

Kiirastulessa ei saa katsoa taakseen, ja jännitin kaikkien laulujen läpi, pystyykö Dante pitämään katseensa edessä. Vergiliusta Dante jaksoi ylistää kovin monta kertaa. Jonkinlainen ylihahmo siitä taisi tulla, aina pulmasta pelastava, vahva johtaja. Aivan loppuun asti Vergilius ei saa tulla, ja kiirastulen viimeiset hetket Dante joutuu matkaamaan yksin, ja hetihän hän on ongelmissa, joista ei ilman apua olisi selvinnyt.

Paratiisissa vastassa on seuraava opas, Beatrice. Paratiisi se vasta ylevä paikka onkin, jopa niin ylevä, että kuvittajalta loppuivat kuvat kesken. Jo heti alkuun Dante sokaistuu vähän väliä ja kieli muuttuu hyvin koukeroiseksi ja vertauskuvalliseksi. Eikä ihme, että sokaistuu. Paratiisiin päässeet loistavat kuin hattivatit ukkosella. Ylevyys kasvaa sitä mukaa mitä lähemmäs paratiisin ydintä päästään ja viimeinen laulu on jo jotain sellaista yläilmoissa liitelyä, että lukijaa huimaa.

Silmät sokaistuna Dante hokee, että näkee ja kokee jotain niin ihmeellistä, ettei hän edes sanoin voi sitä kuvata eikä sitä voi käsittää. No, ei voikaan käsittää. Sellaista ihme haahuiluahan koko paratiisi on taivaisine lauleloineen ja Jumalaa kohti kohdistuneine riveineen. Paratiisissa varsinkin Dante kokee itsensä pieneksi ja mitättömäksi.

Helvetissä ja kiirastulessa on vahva hierarkia, mutta paratiisissa hierarkian määrä nousee ties kuinka monenteen potenssiin. Jos katolisen kirkon teologia on ollut jo tähän mennessä vaikeasti ymmärrettävää, ei Danten kuvaama paratiisi lisää ymmärrystä, vaan entisestään hukkaa. Mutta voi voi mitä Dante menikään kirjoittamaan. Ken totta kalastelee taitamatta,. On tuosta esimerkit maailmalle,. Bryson, Parmenides, Melissus, monet. Näin Arius, Sabelliuskin, jotka. Vaikka tykkäsinkin Danten aatoksista, ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen, kun näin Parmenideesta sanotun tällä tavoin.

En tiedä keitä ovat Bryson ja Melissus, mutta Parmenides on yksi suosikkifilosofeistani. En onnistunut keksimään, miksi Parmenides sai osakseen tällaisen, vaikka muihin filosofeihin suhtauduttiin aika neutraalisti. Kun viimein sain painettua kirjan kiinni, olo oli aika väsynyt, eikä vähiten eläytymisestäni lukemaani. Ehkä jokin vähemmän elähdyttävä teos voisi tehdä hyvää seuraavaksi. Lähettänyt Lukumato klo 6.

Alighieri , Doré , Leino. Ajattele, filosofoi on tiivis johdatus filosofiseen ongelmanasetteluun ja vastaustapoihin. Se koostuu kahdestatoista artikkelista, joista viisi on teoreettisen filosofian ja seitsemän käytännöllisen filosofian alalta.

Teoreettisesta filosofiasta käsitellään moneuden ongelmaa, erisnimien merkitystä, tiedon mahdollisuutta, ongelmallista tahtoa ja zombien olemassaoloa. Nämä artikkelit ovat teoksen kiinnostavimmat. Kuten filosofiassa muutenkin, hyvin yksinkertaiset ja arkiset käsitykset osoitetaan varsin ongelmallisiksi eikä vastauksia onnistuta tarjoamaan.

Myös käytännöllisen filosofian artikkelit ovat mielenkiintoisia. Näissä artikkeleissa pohdittiin pahan ongelmaa, demokratiaa ja viisaiden valtaa, monikulttuurisuutta ja naisten oikeuksia, rangaistusteorioita, moraalitietoa, geneettistä syrjintää ja makuasioista kiistelemistä. Rangaistusteoriat eivät tarjonneet  enää juuri mitään uutta tietoa ja geneettinen syrjintä bioetiikka sai melkein nukahtamaan. Ei sillä, että artikkeli sinänsä olisi huono, mutta oma kiinnostukseni lopahti heti kun päädyttiin Huntingtonin tautiin ja sirppisoluanemiaan.

Lääketiede ja biologia ei jaksa kiinnostaa. Teos on varsin ohut, mutta sisältöä on sitten sitäkin enemmän. Artikkeleissa todella riittää sisäistettävää useammaksi tunniksi ja päiväksi, mutta sen lukeminen on todella kivaa. Välillä asia muuttuu sen verran vaikeaksi, että kohdat piti lukea hitaasti useampaan otteeseen. Tällaisia hetkiä tuli varsinkin moneuden ongelman ja erisnimien kohdalla.

Pieniä ongelmia lukemisen sujuvuuteen aiheuttivat kirjoitusvirheet ja joistain lauseista taisi puuttua kokonainen sana välistä. Jo ensimmäisellä pintapuolisella lukemisella yksi virke jäi pyörimään  mieleen. Virke ''Vapauden käsite on praktisesti, mutta ei spekulatiivisesti, adekvaatti'' on ihan omaa luokkaansa.

Se on osa lainausta Immanuel Kantin tekstistä. Myös Condorcet'n juryteoreema jäi päähän jo heti alkuunsa. Tätä voi pitää positiivisena mainintana teokselle. Siinä on aineksia, joihin onnistuu tarttumaan heti. Kuntavaalit ovat käytännössä räjäyttäneet käyttämäni sosiaalisen median palvelut ja ollut yksi ainoista puheenaiheistani viimeisen kahden viikon aikana. Aika vapauttava tunne nyt kun vihdoin ovat ohi. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut seurata varsinkin tuloslähetystä ja sen jälkeisiä mietteitä.

Vasemmistoliitto ja Vihreät juhlivat, kommunistit ovat  pettyneitä ja anarkistit onnessaan kun vihdoinkin loppuu. Vasemmistokuplautumisen ehkäisemiseksi seuraamani kokoomus taas juhlii ainoana puolueena, joka saavutti Suomen tasolla yli 20 prosentin äänisaaliin. Vasemmisto kuitenkin huomioi sen, että kokoomus oli suurin häviäjä heti perussuomalaisten jälkeen, jos ottaa huomioon äänestysprosentin pudotukset.

Katsoin ilahtuneena perussuomalaisten antijytkyä. Voin uskoa, että perussuomalaisten kannattajia harmittaa. Haluan silti uskoa, että äänen menettäminen eduskuntavaalien äänisaaliista kertoo siitä, että ihmiset ovat kyllästyneet rasistisiin lausuntoihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen julkiseen pahimmillaan hyvin epäasialliseen riepotteluun.

Perussuomalaisilta löytyi myös vaalimainonnan pohjanoteeraus, joka sai ajattelemaan ainoastaan sellaisia ajatuksia, jotka eivät sovi julkisesti kirjoitettaviksi.

Haluan pitää blogini turvallisena ympäristönä, joten en laita vaalimainosta tähän, mutta jos joku kokee halua sen nähdä, niin täältä   löytyy. Pienpuolueiden menestystä seurailen suurimmalla mielenkiinnolla. Feministinen puolue onnistui saamaan yhden valtuustopaikan, liberaalipuolue 5, piraatit, itsenäisyyspuolue ja SKP 2.

KTP ja eläinoikeuspuolue jäivät ilman valtuustopaikkoja. Kaikilla pienpuolueilla valtuustopaikkojen määrä nousi tai pysyi samana, paitsi SKP menetti seitsemän paikkaa. Varsinkin kommunistien kampanjassa näkyi suoranainen pettymys median toimintaan, ja voin kyllä sen hyvin uskoa. Niin kuin hienosti meni on viestini kaikille suurille medioille. Pienpuolueilla ei ole edes valtion rahoitusta kuten eduskuntapuolueilla, joten käytettävissä olevaa rahaakaan ei ole niin paljoa.

Mistä sitä näkyvyyttä ja valtuustopaikkoja sitten hankitaan, haluaisin tietää. Suhteellinen vaalitapakin suosii suuria puolueita. Kokoomuksen menestys on asia, jota jaksan hämmästellä vaaleista toiseen. Jos joku haluaa sivistää minua, niin toivoisin vastausta siihen, mitä kokoomus tarjoaa keski- tai pienituloisille.

Jotain muuta kuin kauniita sanoja? Toisaalta on kuitenkin varsin hauskaa seurata kokoomuksen tekoja, kannanottoja ja retoriikkaa ja sen jälkeen katsoa kuinka sellaiset ihmiset lähtevät rustaamaan vaalilappuun kokoomuksen, joita kokoomuksen politiikka ei hyödytä käytännössä mitenkään.

Kaiken vakavan kampanjoimisen keskellä tuli vastaan huumorilla tehty video siitä kuinka kolapullosta voidaan tehdä vaaraton. Kyseessä ei ole kommunistien mainos. Kyllä huumoripitoisia videoita tuli myös eduskuntapuolueiden ehdokkailta, mutta ne puolueet ovat saaneet näkyvyyttä jo ilman minunkin toimintaani.

Pakko kyllä antaa erityistä mainintaa kokoomuksen Panu Mäenpään nettikampanjalle. Aina vaalien aikaan alkaa myös iänikuinen syyllistäminen ja painostaminen äänestämiseen. Olisin kuitenkin iloinen, jos kysymys ''miksi nuoret eivät äänestä'' muutettaisiin muotoon ''miksi nuoret eivät osallistu''.

Äänestämisen ei pitäisi olla itseisarvo kuten hienosti tässä Suvi Auvisen kirjoituksessa mainitaan. En pidä lainkaan puheesta, että on äänestäviä ja sitten loput ovat nukkuvia. Monet nukkuvat ovat poliittisesti paljon aktiivisempia kuin äänestyskopissa kävijät. Ei saa valittaa, jos ei äänestä, mutta ei saa valittaa myöskään, jos äänestää, koska kansa on kuitenkin puhunut.

Yhtäläistä on valitusoikeuden puuttuminen. Koko kampanjoinnista jää epämiellyttävä sivumaku siitä, että ihmiset halutaan rustaamaan yksi numero äänestyslipukkeeseen, mutta vaikuttamisen jäävän siihen. Huvittavaa on myös kuinka alhaisesta äänestysinnosta puhuvat vain he, jotka ovat edustajia tai sitten muuten vain innokkaita äänestäjiä. Jos halutaan vastaus siihen miksi nuoret tai kuka tahansa muu ei äänestä, voitaisiinko kysyä heiltä itseltään.

Tulokset voisivat olla mielenkiintoiset, koska kuitenkin järjestötoiminta vetää ihmisiä puoleensa, vegaanien määrä lisääntyy ja muutenkin arkipäivän teoilla tehdään vaikuttamista.

Katsoin tulosillan melkein kokonaan ja muutamia niin upeita lausahduksia sieltä löytyi, että kirjoittelin niitä ylös. Tai siis niiden idean, en koko lausahdusta kirjaimellisesti. Tiedän kyllä, että argumentaatio ei koostu vain yhdestä lausahduksesta, mutta joskus löytyy sellaisia helmiä, että ne pitää kirjata ylös. Hämmentävästi hallituspuolueiden ja opposition käsitys hallituspolitiikasta eroaa.

Nämä lausahdukset toistuivat kerta toisensa jälkeen: Kampanjoidessa monet sanoivat, että en ole ennen äänestänyt puoluetta X, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin äänestää. Mites nyt kun olette pääministeripuolue En tiedä mitä tarkoitetaan. Sampo Terho kysymykseen perussuomalaisten yrityksistä heikentää ruotsinkielen asemaa.

Nukkuvia ei vain saatu liikkeelle. Turpaan tuli, henki jäi. Eihän tosta mitään positiivista voi sanoa. Minä kannan vastuun tästä tuloksesta. Silti tappiossa on positiivisen siemen. Hallituspuolueet tai hallituspuolueista sanottua: Vasemmisto ja oikeisto on nuorille äänestäjille täyttä hepreaa. Sdp sai historiansa huonoimman tuloksen tilanteessa, jossa tehdään ikäviä päätöksiä.

Kertoo siitä, että kansa ymmärtää, että pitää tehdä realistisia päätöksiä ja siksi kokoomus. Keskusta on saanut Suomi-laivaa kääntymään [tehnyt kaiken hyvin], mutta tuon tuloksen edessä pitää olla nöyrä.

Hallituspuolueiden kannatus laskee, koska ovat tehneet huonoa politiikkaa Antti Rinne, Ville Niinistö. Tänään piti kirjoittaa kuntavaaleista.

Ehkä kirjoitan myöhemmin tai sitten en. Tällä hetkellä minulla ei ole sanoja. Siinä vaiheessa kun maailmassa on yksikin ihminen, joka on saanut blogistani voimaa ja oikeutusta elämälleen, blogini on täyttänyt tarkoituksensa. En tarvitse tämän kirjoittamisesta mitään enempää. Se päivä on nyt. Tieto lämmittää mieltäni kovin paljon, tietäminen on jotakin hämmentävää. Jos teitä on siellä useampiakin, en tiedä. En tiedä juuri nyt mistään mitään.

Minun jorinoillani näin paljon merkitystä, voi ihme sentään. Blogini kirjoittaminen jatkuu, nyt entistä motivoituneempana. Palaan niin pian kuin jotain järkevääkin saan kirjoitettua. Todennäköisesti se hetki koittaa pian. Kiinnostavia kirjoja odottaa arvostelua, paljon ajatuksia jaettavaksi.

Tässä on sinulle tai teille hatarasti tuhertamani ruusu. Lähettänyt Lukumato klo 8. Marjatta kirjoitti tänään hienon kirjoituksen Suomi kovenee, mietteitä viimeaikaisten tapahtumien tiimoilta. Marjatan blogista muutaman muun ohella on tullut minulle tärkeitä yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun areenoita, kiitos. Kiitos myös erityisesti Ompulle ja Sirrille. Olen viime aikoina yrittänyt mennä positiivisen kautta, kehua ihmisiä ja saada kaikkeen mukaan ripauksen positiivisuutta.

Aina se ei onnistu enkä haluakaan sen onnistuvan, mutta silti. Pari viime viikkoa olen lukenut  aamusta iltaan politiikkaa, seurannut poliittista keskustelua, opiskellut argumentaation teoriaa ja kuunnellut kantaaottavaa ja poliittista musiikkia, toki muutakin. Käynyt ystävieni kanssa parhaimmillaan tuntien mittaisia poliittisia keskusteluja. Juuri nämä hetket tuntuvat sellaisilta, joita rakastan. Olen ollut iloinen, halunnut elämäni olevankin tällaista. Kommentoin Marjatan kirjoitusta ja aloitin kommenttini otteella yhdestä viime aikaisesta keskustelusta: Sanoin myös, että maailmantuska tulee mukaan sitä kautta, että Suomi on globaali toimija.

Pieniä merkkejä hyvään, mutta jatkuvasti tulee harppauksia taaksepäin. Marjatta nosti kirjoituksessaan myös esiin rasismin normalisoitumisen. Ylivieskassahan oli juuri aikuisia ihmisiä heittämässä polttopulloja turvapaikanhakijoiden asuntolaan, mutta tuomio jätettiin antamatta, koska ihminen tai rakennus ei vahingoittunut. Olen tämän tapauksen seurauksena kehitellyt  teoreettisen tilanteen, jossa mietin mitä kävisi, jos menisin heittämään polttopullon Eduskuntataloon juuri kun täysistuntoon menevät edustajat astelevat portaita ylöspäin tai itsenäisyyspäivänä heittäisin polttopullon Linnaa kohti.

Jäisikö minulta tuomio saamatta tai saisinko lievemmän tuomion, jos perustelisin, että tarkoituksenani ei ollut vahingoittaa ketään tai mitään, vain säikäyttää. Entä jos selittäisin, että polttopullo ihan vain vahingossa lensi juuri näitä valtiovallan ilmentymiä kohti. Tai, että en minä polttopulloa edes tiennyt kantavani mukanani, tai että siitä voisi olla vaaraa. Olen miettinyt ennenkin erilaista suhtautumista äärivasemmistoa ja -oikeistoa kohtaan nyt en kyseenalaista sitä, millä perusteilla saa ääriliitteen eteensä, vaikka sekin on mielenkiintoinen aihe.

Osin tämä varmasti selittyy poliisien puoluesidonnaisuuksilla, joista löytyy helposti tietoa netistä. Vaikka kuinka poliisien työsäännöissä kielletään puolueellisuus, on ihan kylmä fakta, että täysin puolueeton ei pysty olemaan.

Ei poliisi eikä kukaan muukaan. Minulle naurettaisiin varmasti päin naamaa, jos väittäisin, että olisin objektiivinen ihminen. Voin siihen pyrkiä, mutta ei sellainen koskaan vain onnistuisi. Palataan hetkeksi viime itsenäisyyspäivään ja Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen.

Tästä on tullut yksi suosikkiesimerkeistäni. Kyseessähän oli anarkistiseksi leimattu mielenosoitus, jossa oli kuitenkin paljon muitakin kuin anarkisteja mukana. Mielenosoitus sujui rauhallisesti ilman järjestyshäiriöitä ja ilkivaltaa, näin sanottiin myös poliisin tiedotteissa. Silti kun aiheesta uutisoitiin, kommenttikentät täyttyivät kommenteista, joissa taivasteltiin kuinka anarkistit ovat taas mellakoineet ja rikkoneet ikkunoita.

Oletukset jylläävät eikä edes faktoja viitsitä tarkistaa, edes siitä yläpuolella olevasta artikkelista. Haluaisin nähdä sen päivän kun anarkistia kokoontuisi yhteen osoittamaan mieltään ja tapahtumasta selvittäisiin ilman minkäänlaista yhteenottoa.

Viime päivinä lukemieni pamflettien perusteella kaikilla anarkisteilla ei edes ole pyrkimystä ehkäistä yhteenottoja, vaan jotkut pitävät niitä toivottavina. Tässä tulee kuitenkin muistaa, että anarkistejakin on hyvin erilaisia.

Seuraan huolestuneena kuinka edes perustavanlaatuisin ymmärrys politiikasta rapistuu juuri nyt kun ymmärtäminen olisi ehdottoman tärkeää. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä enää eroa väkivallan ja kansalaistottelemattomuuden välillä. Kansalaistottelemattomuuteen kuuluu keskeisesti kolme periaatetta: Sosiaalisen median suurella voimalla saatiin vastikään aikaiseksi muutamia mielenosoituksia pakkopalautuksia vastaan.

Eräs mielenosoitus tapahtui poliisiaseman lähettyvillä Helsingissä, josta someen välittyi kuvamateriaalia. Siellä seisoi ihminen, joka väkivallattomasti vastusti poliisiauton liikkeelle lähtemistä. Malliesimerkki kansalaistottelemattomuudesta kyseessä siis. Tämä leimattiin kuitenkin väkivaltaiseksi toiminnaksi, todennäköisesti omien motiivien edistämisen vuoksi.

Samalla hämärtyy käsitys siitä mikä on mielenosoitus. Helsinkiin tuli Kiinan presidentti neuvottelemaan ainakin pandojen tulosta Ähtärin eläinpuistoon. Vastustan jo pelkästään pandojen Suomeen tuomista, mutta tilanteessa oli mielenkiintoisia seikkoja.

Tiibetin lippua kantanut tulkittiin mielenosoittajaksi ja määrättiin siirtymään kauas presidentin ajoreitistä. Kiinan lippujen kantajat saivat pysyä Esplanadilla, jossa ei muutenkaan saisi pitää mielenosoitusta. Olen yrittänyt miettiä, miksi Kiinan lippujen kantajia ei tulkittu mielenosoittajiksi.

En ole keksinyt vastausta. Somekohu oli kuitenkin valmis. Mielenosoituksia järjestetään nyt jatkuvasti vähän joka puolella. Ihmisillä on selkeästi huoli maailman tilanteesta. Tässä maailmantilassa kuitenkin haluaisi, että asioihin perehdyttäisiin eikä vain edettäisi mututuntumalla ja väärät lausunnot korjattaisiin. Miksi toinen aate normalisoituu, miksi toisen aatteen kannattajia kohdellaan niin eri tavalla, miksi sama teko eri motiivilla on merkittävästi erilainen.

Päässä vain pyörii kysymyksiä ilman vastauksia. Ylen sivuilla on peli , jossa ollaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä ja voidaan kokeilla miten sen jälkeen tehtävät valinnat vaikuttavat elämään. Siirrynkö osoitettuun maahan vai jäänkö paperittomaksi Suomeen? Vastauksen perusteella peli jatkuu. Minä kokeilin eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. En voinut olla miettimättä, että tässä minä klikkailen omassa sängyssäni sen kummemmin miettimättä valintaani ja kun pääsin pelin loppuun aloitin vain uudestaan kokeilemalla toista vaihtoehtoa.

Turvapaikanhakija, ihminen, ei voi kokeilla uudestaan, huolettomasti vain klikkailla päätöksiään. Hänen valintansa vaikuttaa koko elämään, hän on jatkuvan epävarmuuden alaisena.

Minä tiesin, että kun päädyn pelissä Irakiin enkä löydä perhettäni, voin vain sulkea tietokoneen ja jatkaa elämääni. Sitä kautta olen huomaamattani tehnyt jälleen uuden oman toimintani muutoksen. Yleensä puhun ihmisistä  tyyppeinä tai henkilöinä. Nykyään puhuessani turvapaikanhakijoista ja pakolaisista, puhun tasan tarkkaan vain ihmisistä. Se on paljon inhimillisempi ilmaisu kuin tyyppi. He ansaitsevat ihmisyytensä takaisin, ja sanoissa on voimaa.

Pienet teot ovat  merkityksellisiä. Tuntuu hieman oudolta päättää tätä kirjoitusta positiivisesti, koska itse asiassa ei ole positiivista. Koska kuitenkin viime aikoina olen etsinyt eri ajatuksilleni sopivia kappaleita, annan nämä tähän loppuun saatesanojen kera. Olen huomannut, että se on ainakin melkein yhtä tärkeää kuin muista huolehtiminen. Unelmoiminen paremmasta maailmasta kantaa pitkälle, kun maailma tuntuu vain toivottomalta. Ja ne unelmat muuttuvat pieniksi teoiksi. Ensin muistutan itseäni ystävien kiittämisen tärkeydestä.

Sen jälkeen muistutan itseäni inhimillisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Sanat ovat tässä täyttä kultaa, ainakin jos niitä ei miellä ihan niin vahvasti kommunismin ja vallankumouksen kautta. Viimeiseksi unelmoin hetken vapaudesta ja sen serkuista ystävyydestä ja oikeudesta. Ilppo Pohjola - Daddy and the Muscle Academy suomeksi. Juuri kun pääsin valittamasta, että Tom of Finlandista tehty taide ei ole enää kohdistettu sille kohderyhmälle, jolle Tom kohdisti taiteensa, Areenaan ilmestyi Ilppo Pohjolan dokumentti luvun alkupuolelta.

Olen halunnut jo muutaman vuoden ajan nähdä Daddy and the Muscle Academy nimellä kulkevan dokumentin, mutta en osannut odottaa sitä, kuinka hyvä se on. Nyt olen aivan liian innoissani, enkä oikein tiedä miten päin pitäisi olla ja mitä kirjoittaa. Näkyvyyttä tämä ainakin ansaitsee osakseen.

Katson vain kuinka ruudulla Touko puhuu itse omasta taiteestaan ja joukko ihmisiä, joihin Tomin taide on vaikuttanut hyvin vahvasti, saavat oman äänensä kuuluville. Tällä kertaa kukaan muu ei sano mitään väliin, tuo omaa ääntään ylemmäksi tai yritä keskeyttää. Kyllä siinä jo herkistyy kun katsoo ihmisiä, jotka kertovat tarinoitaan siitä kuinka valtava merkitys Tomilla on ollut heidän elämälleen ja identiteetilleen, ja ihan kohta Touko on omassa vaatimattomassa persoonassaan, eikä taida lainkaan ymmärtää taiteensa merkitystä.

Erityisesti dokumentti on taiteen ohella ylistys nahkalle. Touko kertoo kuinka hän sai aikanaan vanhemmiltaan lahjaksi ruskeat nahkasaappaat ja nukkui salaa yöllä ne jaloissaan.

Kontaktin tarvetta nahkaan kuvaillaan, mutta tyhjentäviä selityksiä ei tietenkään voida antaa. Nahkan merkityksen Toukon ja Tomin miesten elämässä voi vain aistia. Vaikka olen paljon perehtynytkin Tomin taiteeseen, opin dokumentista paljon uuttakin.

Physique Pictorial -lehti oli jo ennestään tuttu, mutta että Tom haki vaikutteita amerikkalaisten bodauslehtien He-Man -tyypeistä ja natsi-Saksan propagandasta, tuli täysin uutena. Oikeastaan koko He-Man-ilmiö on mennyt minulta täysin ohi. Kake, Tomin ikonisin hahmo, avautui myös aivan uudella tavalla. Kake on persoona, joka on aina avoin kaikelle, ja sen luominen oli vastareaktio kaikille niille ihmisille, jotka ovat ahdasmielisiä. Samalla Kake edusti Toukolle täyttymättömien toiveiden kuvaa.

Tom of Finland -elokuva-arviossani koin jo tyytymättömyyttä siitä, että Tomista tehty elokuva on otettu osaksi Suomiohjelmistoa. Dokumentin jälkeen tyytymättömyys tähän päätökseen lisääntyi vain entisestään.

Eräässä vaiheessa Touko mainitsee kuinka häntä harmitti hänelle annettu nimitys ''of Finland'', koska hän ei kokenut varsinaisesti edes edustavansa mitään Suomen valtiota. Varmaan kuka tahansa hieman kahvipaketteja enemmän Tomin taiteeseen tutustunut tietää, että machomiehet ovat oleellisia. Ne olivat Toukolle samalla seksuaalisen kiinnostuksen kohteita, mutta heihin liittyi myös mielenkiintoinen vallan ilmentyminen. Tomin kuvissa machoista vallankäyttäjistä muodostuu pehmoja.

Esimerkiksi valtaa väärinkäyttävät poliisit alistetaan, ja näin poliisi pääsee nauttimaan tilanteesta aivan uudella tavalla. Kovisidentiteetistä huolimatta, Tomin taiteessa esiintyvät miehet ovat välittäviä ja iloisia. Suhtautuminen virkavaltaan, univormuihin ja valtaan tulee dokumenttia katsottaessa entistä selkeämmäksi.

Univormut ovat hyvin mielenkiintoisia, ja onhan niiden ympärille luotu kokonaan oma kulttuurinsa. Ja ja ja, mikä parasta, tässä dokumentissa todella näytetään lähietäisyydeltä Tomin kuvia, jotka eivät ole mistään kevyimmästä ja kilteimmästä päästä, juuri niitä omia suosikkejani. Tokikin kyseiset kuvat nostavat ikärajaa, mutta silti olen innoissani. Muscle Academy  oli varmasti tärkeä dokumentti jo julkaisuajankohtanaan, mutta myös tänä päivänä sen merkitys nousee uudestaan.

Osin siitä syystä, että siinä Touko puhuu ihan itse, mutta myös sen takia, että Tomin alkuperäistä tarkoitusta ei ihan täysin unohdeta. Vuosi vuodelta minusta tulee koko ajan enemmän Tomin fani. Hänen sanansa ''Oon ennen kaikkea halunnu rohkaista joitakin yksilöitä, jotka useimmiten ehkä on väärinymmärrettyjä ja sorrettuja ja jotka kokee elämänsä menneen jotenkin pieleen.

En oo koskaan halunnu luokitella tai rajoittaa jotain ihmisryhmää. Siinä se nyt vain on sanoitettuna. Kriittinen dokumentin tarkastelu unohtui ihan täysin. Annan sen ehkä tällä kertaa anteeksi.

Dokumentti on vielä ihan vähän aikaa Areenassa, mutta nähtävästi sitä löytyy myös kirjastoilta, ainakin Frankin mukaan. Jos kiinnostaa nähdä dokumentti, ja myöhästyy Areenan tarjonnasta, voi siis vain suunnata kirjastolle ja lainata levyn, kaukolainauskin varmasti toimii, jos lähikirjastot eivät tätä tarjoa.

Aikaisemmat kirjoitukset Tomista löydät: Sarja kuvia   ja Tom of Finland -elokuva. Manifest der kommunistischen Partei  Olisipa Marx nyt vielä vierelläni nähdäkseen tämän omin silmin! Engels, Lontoo, toukokuun 1. Erilaiset aatteet ja niiden ilmeneminen ihmiselämässä on yksi mielenkiintoisimmista aiheista, jonka voi keksiä.

Ne kertovat paljon siitä millaisia asioita ihmiset ovat pitäneet arvokkaina, miten he hahmottavat  maailman ja sen kuinka pitäisi toimia.

Aatteet kertovat ihmisten yhdentymisestä, mutta myös erottautumisesta. Ne muokkaavat maailmankatsomusta ja voivat johtaa väkivaltaisuuksiin. Joidenkin aatteiden seurauksena maailma mullistuu, toiset jäävät lyhyiksi epäonnistuneiksi kokeiluiksi, toisia ei koskaan edes kunnolla kokeilla.

Kommunismi osaltaan kuuluu näihin  kaikkiin. Samalla kun kommunismi aatteena mullisti maailman, se jäi lyhyeksi kokeiluksi, jota pelättiin. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: Manifestissa kerrotaan kuinka feodaaliyhteiskunnassa luotiin pohja porvari-proletaari -luokkajaolle ja kuinka porvarien harjoittama riisto johtaa vääjäämättä vallankumoukseen.

Kiinnostavinta on ehdottomasti pohdinta siitä, miksi yhteiskuntamalli, jossa omistus kuuluu porvareille, on huono. Koska kyseessä on puolueen manifesti, käsitellään myös kommunistien suhdetta muihin työväenluokka-aatteisiin, joita arvostellaan rankalla kädellä. Tämä osio on tylsin, mutta kun mainitaan Proudhon , kiinnostus heräsi heti. Juuri viime päivinä olen perehtynyt siihen kuinka kommunismin ja anarkismin historia on samalla yhteistä, mutta kuitenkin hyvin erillistä. Kun jossain kohtaa manifestia mainittiin saavutettu kymmenen tuntinen työpäivä, ei voinut olla miettimättä Haymarketin verilöylyä , anarkisteja, toista internationaalia ja vuotta , jolloin päätettiin alkaa viettää vappua Haymarketin tapahtumien muistoksi.

Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana heillä on koko maailma. Mikä näiden puolueiden arvo on, vapautuiko proletaarit kahleistaan kommunismin vai jonkin muun vuoksi. Ennen kaikkea miettii sitä, mikä edustaa nykypäivän proletaareja. Vaikka manifestia voi tulkita oman aikakautensa kontekstissa, minä mietin erityisesti nykypäivää. Luokkaerot ovat kaventuneet uskoisin, faktaa ei ole , mutta silti kapitalistisessa yhteiskunnassa talouden heilunta vaikuttaa hyvinvointiin ja talouskasvun pakko johtaa vääjäämättömältä näyttävällä tavalla kohti ympäristökatastrofia.

Taloudellinen eriarvoisuus kasvaa, ristiriitoja syntyy. Viime kuukausien aikana olen vakuuttunut siitä, että jossain päin maailmaa ihan lähivuosina syttyy kapina, se on vain ajankysymys, jos nykypäivän menoa ei saada taltutettua. Manifestin teksti vaikuttaa pelottavan ajankohtaiselta, tällä kertaa kahleissa ei kuitenkaan ole proletaarit. Mietin Volgan lauttureita luvulla ja vuoden leipäjonoja. Jo ennestään köyhiltä ja pienituloisilta leikataan, ja keskustelu pyörii sen ympärillä, koska leikkaukset ovat menneet jo niin pitkälle, että edes elämän ylläpito ei ole enää mahdollista.

A Man with a Maid Herra Jackin huonetta pidetään merkittävänä vaikuttajana myöhempään kirjallisuuteen, erityisesti sadomasokistiseen. Kirjaa lukiessa sai huomata, ettei väite ole väärä. Tässä kirjassa on monia sellaisia piirteitä, jotka on tunnistettavissa monesta muustakin kirjasta. Teos koostuu kahdesta osasta, tragediasta ja komediasta. Tragediassa kerrotaan kuinka Jack halusi jostakin syystä  kostaa Alicelle ja vuokraa tarkoituksiinsa vanhan yksityismielisairaalan, joka on täydellisen äänieristetty, ja muokkaa tästä tarkoituksiinsa soveltuvan lepoluolan.

Lepoluola näyttää kutsuvalta, mutta todellisuudessa se on täynnä kahleita ja kaikenlaista kiduttamiseen soveltuvaa. Kirjan ensimmäiset 80 sivua kuvataan yksityiskohtaisesti Alicen häpäisemistä, johon käytetään mitä moninaisimpia keinoja.

Komediassa lepoluolaan päätyy ties kuinka monta naista, kaikki yhtä kärsivinä. Asetelma on aika tavallinen, on irstas mies ja viaton tyttö, joka vasta pakon edessä suostuu antautumaan.

Löytyy köysiä, ruoskia ja sulkia, jotka lienevät teoksen tuskaisimmat välineet.