Käytän ruumiinkielestä ruumiinhallinnan käsitettä, sillä nähdäkseni työntekijät pyrkivät luomaan itsestään kuvaa ammattitaitoisena ja pätevänä työntekijänä hallitsemalla ruumiillista toimintaansa.

Asiakaspinnassa tehtävässä työssä mielikuvia rakennetaan itsen ohella myös organisaa-. Tutkielmani seitsemännessä luvussa tarkastelenkin työelämässä tärkeänä pidettyä ensivaikutelmaa itseen ja organisaation kohdistuvana ruumiillistuneena vaikutelmanhallintana, jota esimerkiksi Raija Julkunen on tarkastellut esteettisenä ja emotionaalisena työnä. Vertailen myös työpaikalla tapahtuvaa sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisua siihen, miten sukupuolta ja seksuaalisuutta tehdään yökerhossa ja kotona.

Viimeisessä luvussa pohdin uudelleen tutkimukseni paikantumista ja merkitystä suomalaisessa tutkimuskentässä ja esitän työni tärkeimmät tulokset. Arvioin myös työni merkitystä työelämän ja sen tutkimuksen kehityksen näkökulmasta. Esitän myös mahdollisia kehityssuuntia jatkotutkimukselle. Sain tutkimusaiheeseeni alkukipinän VTT Jukka Lehtosen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa työelämässä käsittelevältä luennolta vuonna Tästä noin vuosi eteenpäin luin Judith Butlerin teoksen Gender Trouble Vaikutuin suuresti Butlerin näkemyksestä sukupuolesta tekemisenä ja biologisen sukupuolen konstruktiosta.

Tämä tutkielma on syntynyt sukupuolistuneeseen ja seksualisoituun ruumiiseen liittyvien pohdintojeni siivittämänä. Toiveeni olisi, että tämä tutkielma saisi myös joissakin lukijoissa aikaan samanlaisia ahaa -elämyksiä, joita Jukka Lehtosen luento ja Butlerin teos minulle aikanaan antoivat.

Oma tutkimukseni paikantuu siis näkyvimmin suomalaiselle sukupuolta, seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta tarkastelevalle tutkimuskentälle. Suomalaisen työelämän sukupuolta käsittelevässä tutkimuksessa voidaan erottaa virtaviivaisesti kolme pääsuuntausta, joita ovat tasa-arvotutkimus, naisten oman toiminnan tutkimus sekä sukupuolen tekemisen tutkimus.

Suuntaukset voivat esiintyä myös rinnakkain. Suomessa tasaarvotutkimus on käsitellyt työelämää horisontaalisen ja vertikaalisen segregaation näkökulmista. Suomalaiset naiset ja miehet osallistuvat työelämään määrällisesti tasavertaisesti, mutta valtaosa naisista ja miehistä jakautuu eri ammattiryhmiin.

Eriytyminen näkyy myös siinä, että julkisella sektorilla työskentelee enemmän naisia kuin miehiä, ja vastaavasti yksityisellä sektorilla työskentelee enemmän miehiä. Naiset työskentelevät myös miehiä useammin matalapalkkaisissa ammateissa, ja saman ammattiryhmän sisälläkin miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset.

Naiset ovat usein myös työpaikkojen hierarkiassa alemmilla tasoilla kuin miehet. Paljon suomalaista työelämää tutkinut Raija Julkunen , 51 on kutsunut tällaista suomalaisen työelämän horisontaalista ja vertikaalista segregaatiota sukupuolisopimukseksi, jossa naiset ovat voittaneet palkkatyön avulla itselleen modernia itsenäisyyttä, mutta johon sisältyy myös sopimus naisten alhaisista palkoista, miesvaltaiset hierarkiat, sekä miesnormien varaan rakentuva yhteiskunta.

Hallituksen tasa-arvopolitiikan päätavoitteina onkin vuosina ollut työn ja perheen yhteensovittaminen, palkkatasa-arvo ja naisten työurien edistäminen Julkunen , Työelämässä on kuitenkin tapahtunut paljon muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

Työmuodot ovat koventuneet ja epävarmistuneet Julkunen , Raija Julkusen mukaan työelämä on myös feminisoitunut antaessaan enemmän tilaa palvelualoille ja vuorovaikutustaidoille. Suomessa naisten oman toiminnan tutkimuksessa on kysymys naisista oman toimintansa subjekteina.

Tällöin tutkimuksessa voidaan tarkastella jo tutkittujakin ilmiöitä, mutta siten, että painopiste on naisten oman näkökulman esiintuomisessa. Uusimmassa työelämäntutkimuksessa kyseenalaistetaan myös sukupuolittuneen työelämän sukupuoli. Näissä tutkimuksissa tarkastellaan, miten sukupuolta tuotetaan työelämässä. Huomio kiinnittyy siis siihen, miten kaksisukupuolijärjestelmää tuotetaan jatkuvasti ja aktiivisesti, vaikkakaan ei välttämättä tietoisesti.

Irni , 5 6. Näen etenkin nämä tutkimukset oman työni kannalta oleellisina tutkimuksina. Suomessa sukupuolen tekemistä työelämässä on tutkinut esimerkiksi Marja-Liisa Honkasalo ; ; tutkimuksissaan ruumiillisuuden tuottamisesta puhumalla.

Tarkastelussa ovat olleet myös naisten ja miesten erot työntekijöinä ja asiakkaina ks. Sukupuolen tekemistä työelämän kontekstissa on tarkastellut myös Päivi Korvajärvi pitkäaikaistutkimuksessaan valkokaulustyöntekijöistä. Korvajärvi tarkasteli vuosien aikana tutkimuksessaan neljää naisvaltaista työpaikkaa; työvoimatoimistoa, sosiaalitoimistoa, vakuutusyhtiön puhelinkeskusta ja metallialan yrityksen toimistoa.

Korvajärven mukaan sukupuolta tuotettiin niin tilallisten, materiaalisten kuin sosiaalistenkin järjestelyjen kautta. Kuitenkaan haastateltavat eivät juuri puhuneet sukupuolesta tai sen merkityksestä työelämässä, ellei tutkija sitä itse haastatteluissa kysynyt.

Tällöinkin puhe siirtyi naisiin yleisellä tasolla ja oli vaisua. Korvajärven mukaan sukupuolten väliset eroavaisuudet työnnettiin työyhteisön ulkopuolelle; miesten ja naisten välinen epätasa-arvo ilmeni muualla yhteiskunnassa, muttei heidän työpaikoillaan.

Työntekijät näyttivät siis olevan vailla sukupuolittunutta, mutta myös seksuaalista ruumista emt. Jeff Hearn ja Wendy Parkin ovat tutkineet seksuaalisuutta ja sukupuolta organisaatioissa.

Tutkimukseni kannalta Hearnin ja Parkinin tekemät huomiot ovat mielenkiintoisia. Hearn ja Parkin puhuvat organisaation seksuaalistavista sexualized käytännöistä. Seksuaalistavat käytännöt auttavat huomaamaan sukupuolen ohella myös erilaisiin käytäntöihin liittyvän seksuaalisen ulottuvuuden. Hearnin ja Parkinin mukaan vallitseva käsitys seksuaalisuudesta korostaa sen yksityistä luonnetta sekä seksuaalisia tekoja sen ilmenemismuotoina.

Heidän mukaansa tällaista käsitystä seksuaalisuudesta olisi laajennettava siten, että seksuaalisuus ymmärrettäisiin yksityisen sijaan yleiseksi. Sen sijaan, että seksuaalisuus käsitettäisiin arkisesta olemisesta erilliseksi, se tulisi ymmärtää sukupuolen ohella yhdeksi ulottuvuudeksi arkisissa tilanteissa kuten työpaikalla.

Seksuaalisuus ei ole yksityinen asia, sillä saatamme arkipäivän kohtaamisissakin käyttäytyä eri tavoin naisen ja miehen seurassa, vaikka tapaaminen ei olisikaan tulkittavissa seksuaaliseksi siinä mielessä kun olemme yleisesti tottuneet ymmärtämään Charpentier , Hearnin ja Parkinin mukaan organisaatioissa esiintyvä seksuaalisuus on haasteellinen tutkimusaihe, koska se tuntuu pakoilevan tutkijaa.

Tutkimuksensa kuluessa Hearn ja Parkin kuitenkin päättelivät, että asiat, jotka aluksi näyttäytyivät tutkimuksen tekemiseen liittyvinä ongelmina, olivatkin itse asiassa tutkimuskohteen piirteitä. Toisin sanoen esimerkiksi vihjailut, juorut ja merkitsevät katseet olivatkin osa seksuaalisuuteen liittyviä organisationaalisia prosesseja. Ja jos kuuluukin, niin tällöin puhutaan usein vain sukupuolisesta häirinnästä tai seksuaalisesta ahdistelusta ks. Varsa ; Vilkka Huomio on kuitenkin ja luvuilta lähtien alkanut kohdistua myös seksuaalivähemmistöjen asemaan työelämässä.

Nämä tutkimukset sisältävät usein kertomuksia seksuaalivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden avoimuudesta tai salaamisesta. Esimerkiksi Anna Vanhala on tarkastellut seksuaalivähemmistöön kuuluvien työntekijiöiden avoimuutta ja salailua terveydenhuollon työyhteisöissä. Miia Valkonen on puolestaan tarkastellut ei-heteroseksuaalisten opettajien avoimuutta. Käsittelen myös omassa työssäni ei-heteroseksuaalisten työntekijöiden avoimuutta, mutta tarkastelen myös heteroseksuaalien avoimuutta seksuaalisuudestaan.

Kysyin aiemmista tutkimuksista poiketen ei-heteroseksuaaleilta ja heteroseksuaaleilta myös heidän sukupuoleen liittyvästä avoimuudestaan. Tämä kysymys on usein esitetty vain transihmisille ks. Olen ottanut vaikutteita tutkimuksesta esimerkiksi haastattelujen yhteydessä haastateltavilleni antamassani lyhyessä lomakkeessa tarkemmin kappaleessa 3.

Equal-projektin yhteydessä toteutetussa kyselytutkimuksessa koottiin vastauksia yhteensä Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa vähemmistöjen perheellisyyttä, koulutustaustaa, ammatillisia valintoja, avoimuutta erilaisilla toimialoilla ja työhyvinvointia, syrjintää sekä työpaikkakiusaamista.

Seuraavaksi käyn lyhyesti läpi joitakin tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen perusteella vain harva ei-heteroseksuaalisista vastaajista oli jättänyt valitsematta jonkin ammatillisen koulutuksen tai ammattiuran liittyen uskomuksiin alalla vallitsevasta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta kielteisyydestä. Seksuaalivähemmistöön kuuluvat valitsevat kuitenkin usein perinteisiä sukupuolirajoja rikkovan alavaihtoehdon, vaikkeivät liitäkään tätä varsinaisesti seksuaalivähemmistöön kuulumiseen.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miehet työskentelevät siis koko väes-. Tutkimuksen yksi keskeinen painopiste oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen työhyvinvointi, johon liittyen tarkasteltiin vastaajien kokemaa syrjintää ja kiusaamista erilaisissa työelämän tilanteissa.

Seksuaalivähemmistöön kuulumisen takia syrjintää oli kokenut noin kolmannes seksuaalivähemmistöön identifioituvista vastaajista. Sukupuolivähemmistöön kuulumisen takia syrjityksi tulleita oli noin kymmenes.

Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella esiintyvää työpaikkakiusaamista esiintyi noin kymmenesosalla vastaajien työpaikoista. Suurin osa vastaajista ei kuitenkaan ollut joutunut itse tällaisen kiusaamisen kohteeksi. Tutkimuksessa kysyttiin myös vastaajien avoimuudesta seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään, sillä salailua voidaan pitää työhyvinvoinnin kannalta stressaavana tekijänä. Sukupuolivähemmistöön kuuluvien kohdalla sukupuoli-identiteettinsä salasi myös noin puolet vastaajista.

Tutkimuksen yhteydessä tehtiin myös haastatteluja kyselyyn vastanneiden kanssa ja julkaistiin raportteja, joissa tutkijat esittelivät tutkimustuloksiaan työelämään liittyen. Esimerkiksi Paula Kuosmanen kertoi raportissaan aiemmin tekemistään haastatteluista lesbovanhempien kanssa heidän työelämässään käyttämistä taktiikoista ja sukupuolityyleistä. Kuosmasen mukaansa monet lesbot vierastavat aloja ja työpaikkoja, joissa vaaditaan naisellista ulkonäköä ja käyttäytymistä.

Miesvaltaiset alat ja työpaikat eivät kuitenkaan välttämättä tarjoa lesboille parempaa vaihtoehtoa, sillä etenkin vähän koulutusta vaativilla miesvaltaisilla aloilla voi esiintyä homovastaisuutta.

Lisäksi naiset voivat joutua päinvastoin ylikorostamaan feminiinisyyttään miesvaltaisilla aloilla, mikäli eivät halua tulla asemoiduiksi lesboiksi. Kuosmasen mukaan lyhyt hiusmalli, lävistykset, tatuoinnit, maskuliiniset asusteet ja reipas ei-feminiininen kävelytyyli saattavat estää työyhteisön jäseniä näkemästä lesboa yhtä pätevänä kuin heteroseksuaalisen feminiinisyyden mukaisesti pukeutuvaa naistyöntekijää.

Sari Charpentier kertoi raportissaan lesbojen, homomiesten, biseksuaalien ja transihmisten kanssa tekemistään työelämänkulkuun liittyvistä haastatteluista. Charpentierin tekemien haastattelujen perusteella työpaikoilla vallitseva heteronormatiivinen ilmapiiri tulee esiin muun muassa heteroseksuaalisen elämänkulun normina. Työtoverit saattoivat esimerkiksi kummastella yli vuotiaan naisen lapsettomuutta.

Toisaalta jos seksuaalivähemmistöön kuuluvalla työntekijällä oli lapsi, olettivat muut työyhteisön jäsenen hänen olevan hetero. Heteronormatiivisuus välittyi myös työpaikan sukupuolittuneina pukeutumissääntöinä, jotka olivat lisäksi sidoksissa ikään. Heikkisen mukaan työpaikoilla heterosuhteiden esittämistä ja niistä puhumista pidetään niin luonnollisena, normaalina ja tavallisena, ettei niitä edes huomata, vaikka ne ovat koko ajan läsnä esimerkiksi flirttinä, perhetapahtumien selittämisenä tai avio-ongelmien käsittelynä.

Heikkisen tekemissä haastatteluissa tulikin ilmi, että heteronormatiivisuuden ja hetero-olettamuksen takia useimpia työpaikkoja voidaan pitää heteroseksualisoituina tiloina, joissa homoseksuaaliset työntekijät joutuvat järjestelemään elämäänsä sekä puheen että toiminnan tasolla. Heikkisen haastattelemat homomiehet kehittivätkin erilaisia strategioita selvitäkseen heteronormatiivisessa työympäristössä: Myös työporukka ja vapaa-aika erotettiin tiukasti toisistaan.

He eivät myöskään halunneet määritellä itseään hetero naisiksi, jotka juoruilevat ja ovat perhekeskeisiä ulkonäöstään huolehtijoita. Salon haastattelemat naiset eivät olleet kertoneet seksuaalisuudestaan työtovereilleen, sillä ajattelivat sen tuovan heille hankaluuksia.

Heteroseksuaalisista suhteistaan työpaikan mieskollegat kuitenkin juttelivat naisille avoimesti. Suomessa etenkin Raija Julkunen on tuonut ruumiillisuutta koskevaa keskustelua sosiaalitieteellisen naistutkimuksen keskiöön Jokinen ym. Ruumiillisuuden kokemiseen liittyy sukupuolen ja seksuaalisuuden ohella esimerkiksi ikä ja koko. Suomessa ikääntymisestä työelämän kontekstissa on kirjoittanut muun muassa Sari Irni Irnin mukaan stereotyyppiset käsitykset keski-ikäisistä työntekijöistä ovat sukupuolittuneita.

Naisiin kohdistuu stereotypioita, joiden mukaan nämä ovat kiukkuisempia, kriittisempiä ja tyytymättömämpiä kuin miespuoliset työntekijät. Irnin mukaan kuitenkin työorganisaatioiden sukupuolistavat käytännöt aiheuttavat tuen puutetta ja ylimääräisiä työtehtäviä vanhemmille naisille, mikä heijastuu työstressinä.

Suomessa lihavuutta ja ruumisnormeja ovat tutkineet esimerkiksi Hannele Harjunen ja Katariina Kyrölä Toisaalta lihavuus voi myös rikkoa sukupuolittuneita ruumisnormeja: Vastaavasti lihavaan miesruumiiseen saatetaan liittää naisellisia piirteitä, kuten pehmeys ja isot rinnat.

Harjunen havaitsi tutkimuksessaan, että lihavia ihmisiä pidetään onnettomina, ja lihavat naiset kuulevat jatkuvasti huomauttelua koostaan. Kyrölä on puolestaan havainnut, että ruumin koon ja muodon ymmärretään ilmaisevan henkisiä ominaisuuksia ja sosiaalista asemaa. Ruumista voi muokata paitsi laihduttamisen, myös kauneuskirurgian keinoin paremmin yleistä kauneusihannetta vastaavaksi. Taina Kinnunen haastatteli tutkimuksessaan kirurgeja ja kauneusleikkauksissa käyviä suomalaisia.

Kinnusen mukaan kauneuskirurgia on sukupuolittunutta: Kinnusen mukaan kauneus yhdistetään hyvyyteen ja älykkyyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen menestymiseen. Kinnusen mukaan kauneusleikkauksia perusteltiin kuitenkin tekemällä niitä vain oman itsensä takia.

Kinnunen on tulkinnut leikkauksissa kävijöiden perusteluja osoitukseksi toimijuudesta, jossa kieltäydytään olemasta yhteiskunnan kauneusihanteiden uhri ja uskalletaan toimia vastoin yleistä kauneuskirurgian vastaista mielipidettä. Ruumiillisuuteen liittyy myös seksuaalisuus, mutta vain harva suomalainen tutkija on käsitellyt nimenomaan seksuaalista ruumista Juvonen , Myös työntekijöiden ruumiillisuuden tarkastelu on jäänyt vähäiselle huomiolle työelämää koskevissa tutkimuksissa.

Vaikka viime aikoina seksuaaliseen ruumiillisuuteen kohdistuva tutkimus onkin lisääntynyt, Tuula Juvosen emt. Esimerkiksi Pia Livia Hekanaho on kirjoittanut sukupuolesta ja seksuaalisuudesta butch ja femme -kulttuurissa.

Hekanahon mukaan butch ja femme -roolit ovat yksi seksuaalisissa alakulttuureissa esiintyvä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden merkityksillä leikittelyn tapa. Hekanahon mukaan butchin maskuliinisuutta ei kuitenkaan nähdä alakulttuureissa naisellisuuden puutteena tai kyvyttömyytenä naisellisuuteen, vaan haluttavana butchiutena. Vastaavasti femmen feminiinisyys tulkitaan femmeydeksi eikä heteroseksuaaliseksi naisellisuudeksi. Seksuaalinen ruumis on myös sukupuolittunut. Toisin kuin seksuaalisuutta, sukupuolitettua ruumista on käsitelty ansiokkaasti erilaisista näkökulmista Juvonen , Näistä näkökulmista yleisin liittyy sukupuolieron tuottamiseen.

Suomalaiset sukupuolen tuottamiseen liittyvät kirjoitukset näyttävät pohjautuvan enimmäkseen kulttuuri- ja kasvatustieteelliseen tutkimukseen. Kulttuurintutkimuksessa sukupuolen tuottamisen tapoja. Käyttäytymistieteellisissä tutkimuksissa tarkastellaan sukupuolen rakentumista tekstien, toiminnan, käytäntöjen ja puheen tasolla usein esimerkiksi koulu- tai harrastusyhteisöissä ks. Palmu , Lindroos , Värtö Butlerin näkemykseen sukupuolesta toiston avulla tuotettuna toiminnallisena esityksenä; Sara Heinämaan sanoin sukupuolityylinä, nojaavia suomalaisia tutkimuksia on tehty jonkin verran.

Usein nämäkin tutkimukset liittyvät koulu- ja harrastusyhteisöihin, ja niissä ruumiin sukupuoli ja seksuaalisuus kietoutuvat monin eri tavoin toisiinsa. Hyvän esimerkin tällaisesta tutkimuksesta tarjoaa Jukka Lehtosen väitöskirjatutkimus Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Tarja Tolonen on tutkinut nuorten koulumaailmassa esiintyviä kulttuureja ja havainnut tyttöjen ja poikien esiintyvän sukupuolelleen tyypillisinä ja ihanteellisina pidettyjen toimintamallien mukaisesti.

Tolonen kutsuukin näitä julkisen sukupuolen performansseiksi. Esimerkiksi kova äänenkäyttö ja maskuliinisina vallanmerkkeinä pidetyt eleet ovat välineitä, joilla miestä esitetään Tolonen , Milla Paumo on puolestaan tarkastellut ilmaisu- ja kauneusalan opiskelijoiden käsityksiä pissismistä.

Paumon mukaan pissismi paikantuu nuorten tyttöjen naiseuden performaatioksi, jossa naiseutta esitetään kovaäänisellä ja pissismäisellä puhetyylillä, voimakkaalla elehdinnällä ja runsaasti laitetulla ulkonäöllä. Venla Keskisarja on tarkastellut salibandyharrastusta naisen ruumiinkuvan ja sukupuolityylin muokkaajana. Hänen haastattelemansa salibandya pelaavat naiset arvottivat positiivisesti maskuliiniseen kulttuuriin liitetyn urheilullisuuden ja väheksyivät tämän kulttuurin kautta ihanteeksi määriteltyä, passiivista naiskuvaa heijastavaa feminiinisyyttä.

Toisaalta he kuitenkin kokivat urheilullisuuden ja feminiinisinä pidettyjen toimintatapojen yhdistämisen voimavarana. Jenni Salomaa on puolestaan tutkinut naispuolisten jääkiekkofanien rakentamaa sukupuolta. Salomaan mukaan naisfanien rakentama naiseus oli kontekstissaan tulkittuna sovinnollista ja sovinnaista. Salomaan haastateltavilla ei ilmennyt suurempaa halukkuutta fanitoimintaan vakiintuneiden arvojen tai käyttäytymismallien uudelleenarviointiin tai vaihtamiseen.

Butlerilaista toisintoistamista Salomaa kuitenkin havaitsi naisfanien käyttämässä asiantuntijuudessa ja ironisoinnissa. Olen esitellyt tässä luvussa sitä suomalaista tutkimuksellista viitekehystä, johon tutkielmani sijoittuu. Paikannan tutkimukseni samalle kentälle sukupuolta, seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta tarkastelevien tutkimusten kanssa. Sukupuolen ja seksuaalisuuden ruumiillista tuottamista on usein tarkasteltu koulu- ja harrastusympäristöissä, mutta tässä tutkimuksessa kohdistan huomioni näiltä kasvamisen kentiltä työelämän kontekstiin ja lasten ja nuorten sijasta pääosin vuotiaisiin aikuisiin.

Myös työelämäntutkimuksessa on tarkasteltu sukupuolta ja seksuaalisuutta, mutta usein näissä tutkimuksissa tutkimusaiheen on todettu pakoilevan tutkijaa ks. Sukupuolta ja seksuaalisuutta tarkastelevissa tutkimuksissa tutkimuskohteeksi on myös valittu joukko naisia, miehiä, seksuaalivähemmistöön kuuluvia tai transihmisiä. Usein haastateltaviksi tai havainnoitaviksi on myös valittu samalla toimialalla, ammatissa tai työyhteisössä toimivia ihmisiä.

Tässä tutkimuksessa olen haastatellut ihmisiä, jotka toimivat hyvin erilaisilla toimialoilla ja ammateissa. Heitä yhdistää kuitenkin toimiminen myymälä- ja toimistotyössä.

Annoin haastateltavien myös määritellä itse sukupuolen ja seksuaalisuutensa haastattelun aikana. Seuraavassa luvussa esittelen erilaisia, tutkimuksessa käyttämiäni sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkastelunäkökulmia. Hahmotan sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotetuiksi konstruktioiksi, joita tarkastelen työssäni ruumiillisena toimintana.

Esittelen seuraavassa luvussa tutkielmassa hyödyntämiäni teoreettisia näkökulmia. Luvun viimeisessä kappaleessa tuon myös esiin queer-teoreettisesta tutkimussuuntauksesta ammentamiani näkökulmia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä tutkimuksen teon periaatteisiin. Kuvaan sukupuolta ja seksuaalisuutta sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettuna esityksenä, roolina ja toimijuutena.

Aloitan esittelemällä Judith Butlerin performaatioteorian, jonka jälkeen siirryn tarkastelemaan Erving Goffmanin ajattelua elämästä teatterina.

Kolmannessa alaluvussa esittelen myös joitakin Butlerin ja Goffmanin ajattelun yhtymäkohtia. Luvun viimeisissä kappaleissa tarkastelen sukupuolta ja seksuaalisuutta toimijuutena ja nostan esiin queer-teoreettisesta tutkimussuuntauksesta sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkastelussa ja tutkimuksen teossa hyödyntämiäni vaikutteita. Suuren suosion saavuttaneessa teoksessaan Gender Trouble Butler kyseenalaistaa luonnollisena ja itsestäänselvänä pidetyn heteroseksuaalisen ja biologiaan pohjautuvan sukupuolijärjestelmän.

Tuija Pulkkinen , 53 on avannut Butlerin sukupuolinäkemystä toteamalla, ettei sukupuoli ole jotakin mitä olemme, vaan jotain mitä teemme. Samaa voidaan oman Butler-tulkintani valossa todeta myös seksuaalisuudesta. Sukupuoli koetaan usein yksiselitteisenä ja itsestään selvänä jaotteluna kahteen biologisperäiseen, toisensa poissulkevaan ja vastakkaiseen kategoriaan.

Judith Butlerin mukaan ihmisten jaottelu sukupuolielimiksi nimettyjen peniksen ja vaginan mukaan miehiksi ja naisiksi on kuitenkin keinotekoinen, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettu biologian diskurssi. Tämä diskurssi kietoutuu muihin sukupuolta tuottaviin diskursseihin tuottaen luonnolliselta näyttävän, mutta rajoittuneen käsityksen kahdesta toisilleen vastakkaisesta, heteroseksuaalisesta sukupuolesta.

Butler , Tuorein feministibiologinen tutkimus onkin osoittanut, että riippumatta siitä, liitetäänkö sukupuoli. Vastaavasti sosiaalisen sukupuolen ei tarvitse ilmentyä vain kahdessa mahdollisessa biologisesti määräytyneessä sukupuolessa. Butler , Sosiaalisten ja biologisten sukupuolten monimuotoisuus on siis puristettu kahteen mahdolliseen sukupuolen muottiin; maskuliiniseksi mieheksi ja feminiiniseksi naiseksi. Ajattelumallia, jossa oletetaan, että ihmiset ovat biologiselta sukupuoleltaan joko heteroseksuaalisia miehiä tai naisia, ja että heidän biologinen sukupuolensa tuottaa heidän sosiaalisen sukupuolensa siten, että biologisesta mieheydestä seuraa maskuliininen rooli ja biologisesta naiseudesta feminiininen rooli, Butler kutsuu heteroseksuaaliseksi matriisiksi Butler ref.

Heteroseksuaalisen matriisin sijaan ilmiöstä on luvulla ryhdytty käyttämään heteronormatiivisuuden käsitettä Rossi Rossi , 24 on kuitenkin huomauttanut, ettei mikä tahansa heteroseksuaalisuus sovi hyväksytyn, normatiivisen heteroseksuaalisuuden muottiin.

Heteronormatiivisuus ilmeni tutkimuksessani muun muassa heteroseksuaalien hämmentymisenä heidän sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevien kysymysten kohdalla, haastateltavien noudattamana sukupuolityylien kaksijakoisuutena, sekä heteronormatiivisena ja joissain tapauksissa jopa homofobisena työilmapiirinä.

Butlerin mukaan ruumiin pinnalla tapahtuvat teot ja eleet ovat performatiivisia, sillä sisäinen identiteetti, jota ne pyrkivät ilmaisemaan on illuusiota. Butlerin mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus eivät siis voi olla sen kummemmin aitoja tai oikeita, kuin vääriäkään.

Butlerin mukaan esimerkiksi ristiinpukeutuminen drag pilkkaa oletusta eheästä ja biologisen sukupuolen perusteella määrittyvästä sosiaalisesta sukupuolesta. Butler , Butlerin mukaan performatiivisuuden taustalla ei siis ole mitään johdonmukaista tai yhtenäistä minää Butler ref.

Sukupuoliesitysten avulla luotu sukupuoli on siis pelkkää imitointia ilman alkuperäistä kohdetta, eli kopioinnin kopiointia Butler , Sukupuolen esityksiä on kuitenkin mahdollista tulkita vain siinä kontekstissa, jossa ne esiintyvät. Butlerin mukaan esitysten kontekstisidonnaisuudessa piileekin toisintoistamisen mahdollisuus. Toistoilla voidaan näin ollen joko vahvistaa vallitsevaa järjestystä tai luoda uutta.

Butler , Innostuksen ohella Butlerin omaperäinen sukupuolikäsitys on kerännyt paljon kritiikkiä. Kriitikot ovat esimerkiksi nähneet sukupuolen performaation kulutustapahtumana, jossa yksilö voi vapaasti valita samastumisensa kohteen ja muokata sitä haluamallaan tavalla Salomaa , Stevi Jacksonin , mukaan Butlerin performatiivisuuden teoria ei myöskään haasta vallitsevia hierarkioita.

Toisaalta Butlerin ajatuksia seuraten tärkeää ei tunnukaan olevan uusien käsitteiden, järjestelmien ja sukupuolikategorioiden luominen, vaan tuttujen ja totunnaistuneiden käytäntöjen, luokitusten ja toiminnan uudelleen merkityksellistäminen. Butlerin filosofisessa lähestymistavassa todellisuuden ei kuitenkaan nähdä olevan tavoitettavissa sellaisenaan Pulkkinen , Tuija Pulkkisen tulkinnan mukaan todellisuus näyttäytyy Butlerille ainoastaan käsitteiden, käsitysten ja kielen avulla olemassaolevana.

Siksi tällaisen kritiikin pohjalla oleva näkemys, jossa ruumiillinen oleminen on henkisestä riippuma-. Suomenkielisessä sukupuolentutkimuksessa Butlerin sukupuolinäkemyksestä puhutaan usein sukupuolen performaationa, tekemisenä tai esityksenä. Käytän tässä tutkimuksessa rinnakkain termejä sukupuolen ja seksuaalisuuden performaatio, esittäminen, tekeminen ja tuottaminen. Olen kuitenkin valinnut käyttämäni termin sen mukaan, mikä sana on kulloinkin tuntunut asiayhteyteen sopivimmalta esimerkiksi sanoissa performaatio ja esittäminen on vahva julkisen toiston elementti ja ne sopivat hyvin goffmanilaiseen näkemykseen sukupuolesta roolina ja elämästä teatterina.

Tarkastellessani sukupuolta ja seksuaalisuutta tekemisenä painottuu enemmän sukupuolen ja seksuaalisuuden ruumiillinen ja toiminnallinen ulottuvuus. Puhuessani sukupuolen ja seksuaalisuuden tuottamisesta painottuu edellä mainitsemieni elementtien ohella myös sukupuolen ja seksuaalisuuden konstruktiivinen luonne.

Sara Heinämaa on myös kehittänyt suomen kieleen sopivan sukupuolityylin käsitteen. Heinämaan mukaan tyylin ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi kävely, istuma-asento ja puhe. Heinämaan mukaan näitä ilmenemismuotoja ei liitä yhteen mikään fysiologinen tai mentaalinen syy, ärsyke tai päätös. Tyyli on dynaaminen, eli avoin ja epätäydellinen rakenne.

Heinämaan mukaan sex ja gender ovat sukupuolen idealisaatiota, bio- ja kulttuuritieteellisiä abstraktioita. Goffmanin yksi suosituimmista teoksista on vuonna julkaistu Presentation of Self in Everyday Life suom.

Goffmanin , 32 mukaan kaikkea sitä toimintaa, jota ihminen tekee ollessaan muiden havainnoitavissa, voidaan kutsua esitykseksi. Ihminen siis esittää itseään muille. Opettaja ja seksuaalisuuden kirjo Educa-messut Sateenkaarinuorten hyvinvointi ja huolenaiheet Riikka Taavetti facebook. Organisaationtoimintaympäristönteemojenhallinta dynaamisessajulkisuudessatarkastelussatoiminta sosiaalisessamediassa SatuMariaPusa Helsinginyliopisto Valtiotieteellinentiedekunta Sosiaalitieteidenlaitos.

Palvelujen saavutettavuus yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Kalvomateriaali: Sinikka Mustakallio ja Inkeri Tanhua Sukupuolivaikutusten arviointi säädösvalmistelussa opetus- ja kulttuuriministeriössä Mitä ajattelet siitä nyt? Seuraako sukupuolesta ihmiselle jotain? Luokittelun valta ja voima sukupuoli ja seksuaalisuus Tuija Pulkkinen Mikkelin Akatemia 9. Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty.

Mistä on pienet pojat tehty? Talentum Media Oy Kansi: Janne Harju Sisuksen ulkoasu: Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset Julkisessa keskustelussa nostetaan ajoittain esille väitteitä siitä, haluavatko miehet vai naiset seksiä useammin ja joutuvatko jotkut elämään seksuaalisessa. Sukupuoli nmlkj Nainen nmlkj Mies nmlkj Ei yksiselitteisesti määriteltävissä 2. Ikä nmlkj alle 31 vuotta nmlkj 31 40 vuotta nmlkj 41 0 vuotta nmlkj yli 0 vuotta 3. Luennon aiheet Teidän kysymyksiänne Perspektiivejä minuuteen ja identiteettiin Sukupuoli osana minuutta 1 Voiko kuluttajan käyttäytymistä opiskellessa hyötyä myös b2b-markkinoilla?

Pääkaupunkiseudun Autouutiset Lue ilmaiseksi! Roihuvuoren kylälehti Lue ilmaiseksi! Avun Maailma Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset kehäpainos Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset metropainos Lue ilmaiseksi! Ammatti- ja järjestölehdet Asuminen, rakentaminen ja puutarhanhoito Autot ja moottoriajoneuvot Metsästys, kalastus, aseet 7. Ruoka ja juoma Talouselämä ja yritystoiminta

Kysyin haastateltavilta muun muassa heidän pukeutumisestaan, laittautumisestaan ja käyttäytymisestään työpaikalla. Lähtökohtaisesti tavoitteenani ei ole ollut vertailla miehiä ja naisia, tai heteroita ja ei-heteroita. Sähköpostiviestit ovat esimerkki ruumiittomasta kommunikaatiomuodosta. Tulkitsen siis haastateltavien kertomia kertomuksia yhdeksi mahdolliseksi tavaksi puhua sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja työyhteisöstä. Oletan, etteivät haastateltavat kertoneet minulle kaikkia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksiaan, vaan ainoastaan ne joista he halusivat minulle kertoa, ja joiden he olettivat minua kiinnostavan.

En pidä haastateltavien kuvauksia autenttisina faktoina, vaan suhtaudun niihin diskursiivisina narratiiveina muiden mahdollisten kertomatta jääneiden kertomusten joukossa. Jossakin toisessa tutkimuksessa, tai erilaisena ajankohtana ja erilaisessa tilanteessa, haastateltavat olisivat siis saattaneet valita kerrottavakseen toisenlaisia tarinoita tai muotoilla kertomansa tarinat diskursiivisesti toisin.

Tässä tutkielmassa tavoitteeni on vastata haastateltavien kertomien tarinoiden avulla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Ensimmäisessä luvussa esittelen sitä tutkimuksellista viitekehystä, johon tutkielmani paikantuu. Tutkimukseni poikkeaa useimmista sukupuolta ja seksuaalisuutta koulu- ja harrastusympäristössä tarkastelevista tutkimuksista, sillä kohdistan huomioni näiltä kasvamisen kentiltä työelämän kontekstiin ja lasten sijasta pääosin vuotiaisiin aikuisiin.

Näkökulmani sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen noudattaa kuitenkin samaa linjaa kasvatus- ja kulttuuritieteellisen tutkimuksen kanssa, sillä hahmotan niin sukupuolen kuin seksuaalisuudenkin historiallisesti ja kulttuurisesti tuotetuksi sosiaaliseksi konstruktioksi. En kuitenkaan tarkastele haastateltaviani lähtökohtaisesti miehinä, naisina, heteroina tai ei-heteroina, vaan pyrin lähestymään sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita joustavasti.

Tutkielman toisessa luvussa keskityn kuvaamaan sitä teoreettista viitekehystä, jossa tutkimukseni liikkuu. Esittelen Judith Butlerin ajattelua sukupuolesta tekemisenä ja Erving Goffmanin näkemystä elämästä teatterina. Nostan myös esiin joitakin Butlerin ja Goffmanin ajattelun yhtymäkohtia, sillä mielestäni teoreetikoiden näkemysten yhdistäminen tarjoaa hedelmällisen lähtökohdan aineistoni analyysille luvulla feministis-.

Olen myös omaksunut queer-teoreettisesta tutkimussuuntauksesta sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkasteluun vaikutteita, joita esittelen luvun lopussa. Yksi queer-teoreettisen ja feministisen tutkimuksen tärkeimmistä kriteereistä on tutkijan reflektiivinen tutkimusote, jossa tutkijan oma positio ja tutkimuksen tekemisen prosessi pyritään kuvaamaan mahdollisimman avoimesti vrt.

Oinas , ; Hekanaho , Tutkielman kolmannessa luvussa pohdinkin omaa asemaani haastattelijana ja tutkijana sekä kuvaan tekemiäni haastatteluja vuorovaikutuksellisina ja tilallisina tapahtumina.

Kuvaan myös haastateltavieni taustaa suomalaisen työelämän kontekstissa. Luvun lopussa esittelen aineiston diskursiivisnarratiiviseen analyysiin liittyviä huomioitani. Tutkielman neljännessä luvussa esittelen haastateltavien näkemyksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Keskityn kuvaamaan niitä sukupuolen ja seksuaalisuuden subjektiuksia, joihin haastateltavani asemoituvat.

Tarkastelen myös, millaisiin positioihin heitä asemoidaan, ja millaisista positioista he kieltäytyvät. Kuvaan myös, miten sukupuoli ja seksuaalisuus yhtäältä mahdollistavat, mutta myös rajoittavat haastateltavien toimijuutta työelämässä. Viidennessä luvussa huomioni kiinnittyy ruumiin pinnalla tapahtuvaan sukupuolen ja seksuaalisuuden performaatioon.

Pyrin vastaamaan luvussa siihen, millaiselta pätevä työntekijä näyttää, miten toimistossa ja myymälässä tuotetaan käsitystä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ruumiin pintaa muokkaavien tekojen kautta, sekä millaisia vapauksia toimistossa ja myymälässä työskentelevillä ulkonäkönsä suhteen on käytettävissään.

Käsittelen myös haastateltavien esiintuomaa käsitystä siististä ulkonäöstä työntekijän ulkonäkönormina ja keinona erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan.

Kuudennessa luvussa huomioni kiinnittyy haastateltavien ruumiinkieleen, joka ilmenee niin käyttäytymisen kuin äänen ja puheenkin tasolla.

Tarkastelen, miten sukupuoli ja seksuaalisuus ilmenevät ruumiinkieleen rakentuneina eroina. Käytän ruumiinkielestä ruumiinhallinnan käsitettä, sillä nähdäkseni työntekijät pyrkivät luomaan itsestään kuvaa ammattitaitoisena ja pätevänä työntekijänä hallitsemalla ruumiillista toimintaansa. Asiakaspinnassa tehtävässä työssä mielikuvia rakennetaan itsen ohella myös organisaa-. Tutkielmani seitsemännessä luvussa tarkastelenkin työelämässä tärkeänä pidettyä ensivaikutelmaa itseen ja organisaation kohdistuvana ruumiillistuneena vaikutelmanhallintana, jota esimerkiksi Raija Julkunen on tarkastellut esteettisenä ja emotionaalisena työnä.

Vertailen myös työpaikalla tapahtuvaa sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmaisua siihen, miten sukupuolta ja seksuaalisuutta tehdään yökerhossa ja kotona.

Viimeisessä luvussa pohdin uudelleen tutkimukseni paikantumista ja merkitystä suomalaisessa tutkimuskentässä ja esitän työni tärkeimmät tulokset. Arvioin myös työni merkitystä työelämän ja sen tutkimuksen kehityksen näkökulmasta. Esitän myös mahdollisia kehityssuuntia jatkotutkimukselle.

Sain tutkimusaiheeseeni alkukipinän VTT Jukka Lehtosen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa työelämässä käsittelevältä luennolta vuonna Tästä noin vuosi eteenpäin luin Judith Butlerin teoksen Gender Trouble Vaikutuin suuresti Butlerin näkemyksestä sukupuolesta tekemisenä ja biologisen sukupuolen konstruktiosta. Tämä tutkielma on syntynyt sukupuolistuneeseen ja seksualisoituun ruumiiseen liittyvien pohdintojeni siivittämänä.

Toiveeni olisi, että tämä tutkielma saisi myös joissakin lukijoissa aikaan samanlaisia ahaa -elämyksiä, joita Jukka Lehtosen luento ja Butlerin teos minulle aikanaan antoivat. Oma tutkimukseni paikantuu siis näkyvimmin suomalaiselle sukupuolta, seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta tarkastelevalle tutkimuskentälle. Suomalaisen työelämän sukupuolta käsittelevässä tutkimuksessa voidaan erottaa virtaviivaisesti kolme pääsuuntausta, joita ovat tasa-arvotutkimus, naisten oman toiminnan tutkimus sekä sukupuolen tekemisen tutkimus.

Suuntaukset voivat esiintyä myös rinnakkain. Suomessa tasaarvotutkimus on käsitellyt työelämää horisontaalisen ja vertikaalisen segregaation näkökulmista.

Suomalaiset naiset ja miehet osallistuvat työelämään määrällisesti tasavertaisesti, mutta valtaosa naisista ja miehistä jakautuu eri ammattiryhmiin. Eriytyminen näkyy myös siinä, että julkisella sektorilla työskentelee enemmän naisia kuin miehiä, ja vastaavasti yksityisellä sektorilla työskentelee enemmän miehiä. Naiset työskentelevät myös miehiä useammin matalapalkkaisissa ammateissa, ja saman ammattiryhmän sisälläkin miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset.

Naiset ovat usein myös työpaikkojen hierarkiassa alemmilla tasoilla kuin miehet. Paljon suomalaista työelämää tutkinut Raija Julkunen , 51 on kutsunut tällaista suomalaisen työelämän horisontaalista ja vertikaalista segregaatiota sukupuolisopimukseksi, jossa naiset ovat voittaneet palkkatyön avulla itselleen modernia itsenäisyyttä, mutta johon sisältyy myös sopimus naisten alhaisista palkoista, miesvaltaiset hierarkiat, sekä miesnormien varaan rakentuva yhteiskunta.

Hallituksen tasa-arvopolitiikan päätavoitteina onkin vuosina ollut työn ja perheen yhteensovittaminen, palkkatasa-arvo ja naisten työurien edistäminen Julkunen , Työelämässä on kuitenkin tapahtunut paljon muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Työmuodot ovat koventuneet ja epävarmistuneet Julkunen , Raija Julkusen mukaan työelämä on myös feminisoitunut antaessaan enemmän tilaa palvelualoille ja vuorovaikutustaidoille.

Suomessa naisten oman toiminnan tutkimuksessa on kysymys naisista oman toimintansa subjekteina. Tällöin tutkimuksessa voidaan tarkastella jo tutkittujakin ilmiöitä, mutta siten, että painopiste on naisten oman näkökulman esiintuomisessa.

Uusimmassa työelämäntutkimuksessa kyseenalaistetaan myös sukupuolittuneen työelämän sukupuoli. Näissä tutkimuksissa tarkastellaan, miten sukupuolta tuotetaan työelämässä. Huomio kiinnittyy siis siihen, miten kaksisukupuolijärjestelmää tuotetaan jatkuvasti ja aktiivisesti, vaikkakaan ei välttämättä tietoisesti. Irni , 5 6. Näen etenkin nämä tutkimukset oman työni kannalta oleellisina tutkimuksina.

Suomessa sukupuolen tekemistä työelämässä on tutkinut esimerkiksi Marja-Liisa Honkasalo ; ; tutkimuksissaan ruumiillisuuden tuottamisesta puhumalla. Tarkastelussa ovat olleet myös naisten ja miesten erot työntekijöinä ja asiakkaina ks. Sukupuolen tekemistä työelämän kontekstissa on tarkastellut myös Päivi Korvajärvi pitkäaikaistutkimuksessaan valkokaulustyöntekijöistä.

Korvajärvi tarkasteli vuosien aikana tutkimuksessaan neljää naisvaltaista työpaikkaa; työvoimatoimistoa, sosiaalitoimistoa, vakuutusyhtiön puhelinkeskusta ja metallialan yrityksen toimistoa. Korvajärven mukaan sukupuolta tuotettiin niin tilallisten, materiaalisten kuin sosiaalistenkin järjestelyjen kautta.

Kuitenkaan haastateltavat eivät juuri puhuneet sukupuolesta tai sen merkityksestä työelämässä, ellei tutkija sitä itse haastatteluissa kysynyt.

Tällöinkin puhe siirtyi naisiin yleisellä tasolla ja oli vaisua. Korvajärven mukaan sukupuolten väliset eroavaisuudet työnnettiin työyhteisön ulkopuolelle; miesten ja naisten välinen epätasa-arvo ilmeni muualla yhteiskunnassa, muttei heidän työpaikoillaan.

Työntekijät näyttivät siis olevan vailla sukupuolittunutta, mutta myös seksuaalista ruumista emt. Jeff Hearn ja Wendy Parkin ovat tutkineet seksuaalisuutta ja sukupuolta organisaatioissa. Tutkimukseni kannalta Hearnin ja Parkinin tekemät huomiot ovat mielenkiintoisia.

Hearn ja Parkin puhuvat organisaation seksuaalistavista sexualized käytännöistä. Seksuaalistavat käytännöt auttavat huomaamaan sukupuolen ohella myös erilaisiin käytäntöihin liittyvän seksuaalisen ulottuvuuden.

Hearnin ja Parkinin mukaan vallitseva käsitys seksuaalisuudesta korostaa sen yksityistä luonnetta sekä seksuaalisia tekoja sen ilmenemismuotoina. Heidän mukaansa tällaista käsitystä seksuaalisuudesta olisi laajennettava siten, että seksuaalisuus ymmärrettäisiin yksityisen sijaan yleiseksi.

Sen sijaan, että seksuaalisuus käsitettäisiin arkisesta olemisesta erilliseksi, se tulisi ymmärtää sukupuolen ohella yhdeksi ulottuvuudeksi arkisissa tilanteissa kuten työpaikalla.

Seksuaalisuus ei ole yksityinen asia, sillä saatamme arkipäivän kohtaamisissakin käyttäytyä eri tavoin naisen ja miehen seurassa, vaikka tapaaminen ei olisikaan tulkittavissa seksuaaliseksi siinä mielessä kun olemme yleisesti tottuneet ymmärtämään Charpentier , Hearnin ja Parkinin mukaan organisaatioissa esiintyvä seksuaalisuus on haasteellinen tutkimusaihe, koska se tuntuu pakoilevan tutkijaa. Tutkimuksensa kuluessa Hearn ja Parkin kuitenkin päättelivät, että asiat, jotka aluksi näyttäytyivät tutkimuksen tekemiseen liittyvinä ongelmina, olivatkin itse asiassa tutkimuskohteen piirteitä.

Toisin sanoen esimerkiksi vihjailut, juorut ja merkitsevät katseet olivatkin osa seksuaalisuuteen liittyviä organisationaalisia prosesseja.

Ja jos kuuluukin, niin tällöin puhutaan usein vain sukupuolisesta häirinnästä tai seksuaalisesta ahdistelusta ks. Varsa ; Vilkka Huomio on kuitenkin ja luvuilta lähtien alkanut kohdistua myös seksuaalivähemmistöjen asemaan työelämässä. Nämä tutkimukset sisältävät usein kertomuksia seksuaalivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden avoimuudesta tai salaamisesta.

Esimerkiksi Anna Vanhala on tarkastellut seksuaalivähemmistöön kuuluvien työntekijiöiden avoimuutta ja salailua terveydenhuollon työyhteisöissä. Miia Valkonen on puolestaan tarkastellut ei-heteroseksuaalisten opettajien avoimuutta. Käsittelen myös omassa työssäni ei-heteroseksuaalisten työntekijöiden avoimuutta, mutta tarkastelen myös heteroseksuaalien avoimuutta seksuaalisuudestaan.

Kysyin aiemmista tutkimuksista poiketen ei-heteroseksuaaleilta ja heteroseksuaaleilta myös heidän sukupuoleen liittyvästä avoimuudestaan. Tämä kysymys on usein esitetty vain transihmisille ks. Olen ottanut vaikutteita tutkimuksesta esimerkiksi haastattelujen yhteydessä haastateltavilleni antamassani lyhyessä lomakkeessa tarkemmin kappaleessa 3. Equal-projektin yhteydessä toteutetussa kyselytutkimuksessa koottiin vastauksia yhteensä Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa vähemmistöjen perheellisyyttä, koulutustaustaa, ammatillisia valintoja, avoimuutta erilaisilla toimialoilla ja työhyvinvointia, syrjintää sekä työpaikkakiusaamista.

Seuraavaksi käyn lyhyesti läpi joitakin tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen perusteella vain harva ei-heteroseksuaalisista vastaajista oli jättänyt valitsematta jonkin ammatillisen koulutuksen tai ammattiuran liittyen uskomuksiin alalla vallitsevasta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta kielteisyydestä.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvat valitsevat kuitenkin usein perinteisiä sukupuolirajoja rikkovan alavaihtoehdon, vaikkeivät liitäkään tätä varsinaisesti seksuaalivähemmistöön kuulumiseen. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miehet työskentelevät siis koko väes-. Tutkimuksen yksi keskeinen painopiste oli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen työhyvinvointi, johon liittyen tarkasteltiin vastaajien kokemaa syrjintää ja kiusaamista erilaisissa työelämän tilanteissa.

Seksuaalivähemmistöön kuulumisen takia syrjintää oli kokenut noin kolmannes seksuaalivähemmistöön identifioituvista vastaajista. Sukupuolivähemmistöön kuulumisen takia syrjityksi tulleita oli noin kymmenes.

Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella esiintyvää työpaikkakiusaamista esiintyi noin kymmenesosalla vastaajien työpaikoista. Suurin osa vastaajista ei kuitenkaan ollut joutunut itse tällaisen kiusaamisen kohteeksi. Tutkimuksessa kysyttiin myös vastaajien avoimuudesta seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään, sillä salailua voidaan pitää työhyvinvoinnin kannalta stressaavana tekijänä.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvien kohdalla sukupuoli-identiteettinsä salasi myös noin puolet vastaajista. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin myös haastatteluja kyselyyn vastanneiden kanssa ja julkaistiin raportteja, joissa tutkijat esittelivät tutkimustuloksiaan työelämään liittyen.

Esimerkiksi Paula Kuosmanen kertoi raportissaan aiemmin tekemistään haastatteluista lesbovanhempien kanssa heidän työelämässään käyttämistä taktiikoista ja sukupuolityyleistä. Kuosmasen mukaansa monet lesbot vierastavat aloja ja työpaikkoja, joissa vaaditaan naisellista ulkonäköä ja käyttäytymistä. Miesvaltaiset alat ja työpaikat eivät kuitenkaan välttämättä tarjoa lesboille parempaa vaihtoehtoa, sillä etenkin vähän koulutusta vaativilla miesvaltaisilla aloilla voi esiintyä homovastaisuutta.

Lisäksi naiset voivat joutua päinvastoin ylikorostamaan feminiinisyyttään miesvaltaisilla aloilla, mikäli eivät halua tulla asemoiduiksi lesboiksi. Kuosmasen mukaan lyhyt hiusmalli, lävistykset, tatuoinnit, maskuliiniset asusteet ja reipas ei-feminiininen kävelytyyli saattavat estää työyhteisön jäseniä näkemästä lesboa yhtä pätevänä kuin heteroseksuaalisen feminiinisyyden mukaisesti pukeutuvaa naistyöntekijää.

Sari Charpentier kertoi raportissaan lesbojen, homomiesten, biseksuaalien ja transihmisten kanssa tekemistään työelämänkulkuun liittyvistä haastatteluista. Charpentierin tekemien haastattelujen perusteella työpaikoilla vallitseva heteronormatiivinen ilmapiiri tulee esiin muun muassa heteroseksuaalisen elämänkulun normina.

Työtoverit saattoivat esimerkiksi kummastella yli vuotiaan naisen lapsettomuutta. Toisaalta jos seksuaalivähemmistöön kuuluvalla työntekijällä oli lapsi, olettivat muut työyhteisön jäsenen hänen olevan hetero. Heteronormatiivisuus välittyi myös työpaikan sukupuolittuneina pukeutumissääntöinä, jotka olivat lisäksi sidoksissa ikään.

Heikkisen mukaan työpaikoilla heterosuhteiden esittämistä ja niistä puhumista pidetään niin luonnollisena, normaalina ja tavallisena, ettei niitä edes huomata, vaikka ne ovat koko ajan läsnä esimerkiksi flirttinä, perhetapahtumien selittämisenä tai avio-ongelmien käsittelynä. Heikkisen tekemissä haastatteluissa tulikin ilmi, että heteronormatiivisuuden ja hetero-olettamuksen takia useimpia työpaikkoja voidaan pitää heteroseksualisoituina tiloina, joissa homoseksuaaliset työntekijät joutuvat järjestelemään elämäänsä sekä puheen että toiminnan tasolla.

Heikkisen haastattelemat homomiehet kehittivätkin erilaisia strategioita selvitäkseen heteronormatiivisessa työympäristössä: Myös työporukka ja vapaa-aika erotettiin tiukasti toisistaan. He eivät myöskään halunneet määritellä itseään hetero naisiksi, jotka juoruilevat ja ovat perhekeskeisiä ulkonäöstään huolehtijoita. Salon haastattelemat naiset eivät olleet kertoneet seksuaalisuudestaan työtovereilleen, sillä ajattelivat sen tuovan heille hankaluuksia. Heteroseksuaalisista suhteistaan työpaikan mieskollegat kuitenkin juttelivat naisille avoimesti.

Suomessa etenkin Raija Julkunen on tuonut ruumiillisuutta koskevaa keskustelua sosiaalitieteellisen naistutkimuksen keskiöön Jokinen ym. Ruumiillisuuden kokemiseen liittyy sukupuolen ja seksuaalisuuden ohella esimerkiksi ikä ja koko. Suomessa ikääntymisestä työelämän kontekstissa on kirjoittanut muun muassa Sari Irni Irnin mukaan stereotyyppiset käsitykset keski-ikäisistä työntekijöistä ovat sukupuolittuneita.

Naisiin kohdistuu stereotypioita, joiden mukaan nämä ovat kiukkuisempia, kriittisempiä ja tyytymättömämpiä kuin miespuoliset työntekijät. Irnin mukaan kuitenkin työorganisaatioiden sukupuolistavat käytännöt aiheuttavat tuen puutetta ja ylimääräisiä työtehtäviä vanhemmille naisille, mikä heijastuu työstressinä. Suomessa lihavuutta ja ruumisnormeja ovat tutkineet esimerkiksi Hannele Harjunen ja Katariina Kyrölä Toisaalta lihavuus voi myös rikkoa sukupuolittuneita ruumisnormeja: Vastaavasti lihavaan miesruumiiseen saatetaan liittää naisellisia piirteitä, kuten pehmeys ja isot rinnat.

Harjunen havaitsi tutkimuksessaan, että lihavia ihmisiä pidetään onnettomina, ja lihavat naiset kuulevat jatkuvasti huomauttelua koostaan. Kyrölä on puolestaan havainnut, että ruumin koon ja muodon ymmärretään ilmaisevan henkisiä ominaisuuksia ja sosiaalista asemaa. Ruumista voi muokata paitsi laihduttamisen, myös kauneuskirurgian keinoin paremmin yleistä kauneusihannetta vastaavaksi.

Taina Kinnunen haastatteli tutkimuksessaan kirurgeja ja kauneusleikkauksissa käyviä suomalaisia. Kinnusen mukaan kauneuskirurgia on sukupuolittunutta: Kinnusen mukaan kauneus yhdistetään hyvyyteen ja älykkyyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen menestymiseen. Kinnusen mukaan kauneusleikkauksia perusteltiin kuitenkin tekemällä niitä vain oman itsensä takia.

Kinnunen on tulkinnut leikkauksissa kävijöiden perusteluja osoitukseksi toimijuudesta, jossa kieltäydytään olemasta yhteiskunnan kauneusihanteiden uhri ja uskalletaan toimia vastoin yleistä kauneuskirurgian vastaista mielipidettä. Ruumiillisuuteen liittyy myös seksuaalisuus, mutta vain harva suomalainen tutkija on käsitellyt nimenomaan seksuaalista ruumista Juvonen , Myös työntekijöiden ruumiillisuuden tarkastelu on jäänyt vähäiselle huomiolle työelämää koskevissa tutkimuksissa.

Vaikka viime aikoina seksuaaliseen ruumiillisuuteen kohdistuva tutkimus onkin lisääntynyt, Tuula Juvosen emt. Esimerkiksi Pia Livia Hekanaho on kirjoittanut sukupuolesta ja seksuaalisuudesta butch ja femme -kulttuurissa.

Hekanahon mukaan butch ja femme -roolit ovat yksi seksuaalisissa alakulttuureissa esiintyvä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden merkityksillä leikittelyn tapa. Hekanahon mukaan butchin maskuliinisuutta ei kuitenkaan nähdä alakulttuureissa naisellisuuden puutteena tai kyvyttömyytenä naisellisuuteen, vaan haluttavana butchiutena.

Vastaavasti femmen feminiinisyys tulkitaan femmeydeksi eikä heteroseksuaaliseksi naisellisuudeksi. Seksuaalinen ruumis on myös sukupuolittunut.

Toisin kuin seksuaalisuutta, sukupuolitettua ruumista on käsitelty ansiokkaasti erilaisista näkökulmista Juvonen , Näistä näkökulmista yleisin liittyy sukupuolieron tuottamiseen. Suomalaiset sukupuolen tuottamiseen liittyvät kirjoitukset näyttävät pohjautuvan enimmäkseen kulttuuri- ja kasvatustieteelliseen tutkimukseen. Kulttuurintutkimuksessa sukupuolen tuottamisen tapoja. Käyttäytymistieteellisissä tutkimuksissa tarkastellaan sukupuolen rakentumista tekstien, toiminnan, käytäntöjen ja puheen tasolla usein esimerkiksi koulu- tai harrastusyhteisöissä ks.

Palmu , Lindroos , Värtö Butlerin näkemykseen sukupuolesta toiston avulla tuotettuna toiminnallisena esityksenä; Sara Heinämaan sanoin sukupuolityylinä, nojaavia suomalaisia tutkimuksia on tehty jonkin verran. Usein nämäkin tutkimukset liittyvät koulu- ja harrastusyhteisöihin, ja niissä ruumiin sukupuoli ja seksuaalisuus kietoutuvat monin eri tavoin toisiinsa. Hyvän esimerkin tällaisesta tutkimuksesta tarjoaa Jukka Lehtosen väitöskirjatutkimus Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa.

Tarja Tolonen on tutkinut nuorten koulumaailmassa esiintyviä kulttuureja ja havainnut tyttöjen ja poikien esiintyvän sukupuolelleen tyypillisinä ja ihanteellisina pidettyjen toimintamallien mukaisesti.

Tolonen kutsuukin näitä julkisen sukupuolen performansseiksi. Esimerkiksi kova äänenkäyttö ja maskuliinisina vallanmerkkeinä pidetyt eleet ovat välineitä, joilla miestä esitetään Tolonen , Milla Paumo on puolestaan tarkastellut ilmaisu- ja kauneusalan opiskelijoiden käsityksiä pissismistä. Paumon mukaan pissismi paikantuu nuorten tyttöjen naiseuden performaatioksi, jossa naiseutta esitetään kovaäänisellä ja pissismäisellä puhetyylillä, voimakkaalla elehdinnällä ja runsaasti laitetulla ulkonäöllä.

Venla Keskisarja on tarkastellut salibandyharrastusta naisen ruumiinkuvan ja sukupuolityylin muokkaajana. Hänen haastattelemansa salibandya pelaavat naiset arvottivat positiivisesti maskuliiniseen kulttuuriin liitetyn urheilullisuuden ja väheksyivät tämän kulttuurin kautta ihanteeksi määriteltyä, passiivista naiskuvaa heijastavaa feminiinisyyttä.

Toisaalta he kuitenkin kokivat urheilullisuuden ja feminiinisinä pidettyjen toimintatapojen yhdistämisen voimavarana. Jenni Salomaa on puolestaan tutkinut naispuolisten jääkiekkofanien rakentamaa sukupuolta.

Salomaan mukaan naisfanien rakentama naiseus oli kontekstissaan tulkittuna sovinnollista ja sovinnaista. Salomaan haastateltavilla ei ilmennyt suurempaa halukkuutta fanitoimintaan vakiintuneiden arvojen tai käyttäytymismallien uudelleenarviointiin tai vaihtamiseen. Butlerilaista toisintoistamista Salomaa kuitenkin havaitsi naisfanien käyttämässä asiantuntijuudessa ja ironisoinnissa. Olen esitellyt tässä luvussa sitä suomalaista tutkimuksellista viitekehystä, johon tutkielmani sijoittuu.

Paikannan tutkimukseni samalle kentälle sukupuolta, seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta tarkastelevien tutkimusten kanssa. Sukupuolen ja seksuaalisuuden ruumiillista tuottamista on usein tarkasteltu koulu- ja harrastusympäristöissä, mutta tässä tutkimuksessa kohdistan huomioni näiltä kasvamisen kentiltä työelämän kontekstiin ja lasten ja nuorten sijasta pääosin vuotiaisiin aikuisiin.

Myös työelämäntutkimuksessa on tarkasteltu sukupuolta ja seksuaalisuutta, mutta usein näissä tutkimuksissa tutkimusaiheen on todettu pakoilevan tutkijaa ks. Sukupuolta ja seksuaalisuutta tarkastelevissa tutkimuksissa tutkimuskohteeksi on myös valittu joukko naisia, miehiä, seksuaalivähemmistöön kuuluvia tai transihmisiä.

Usein haastateltaviksi tai havainnoitaviksi on myös valittu samalla toimialalla, ammatissa tai työyhteisössä toimivia ihmisiä. Tässä tutkimuksessa olen haastatellut ihmisiä, jotka toimivat hyvin erilaisilla toimialoilla ja ammateissa. Heitä yhdistää kuitenkin toimiminen myymälä- ja toimistotyössä. Annoin haastateltavien myös määritellä itse sukupuolen ja seksuaalisuutensa haastattelun aikana. Seuraavassa luvussa esittelen erilaisia, tutkimuksessa käyttämiäni sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkastelunäkökulmia.

Hahmotan sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotetuiksi konstruktioiksi, joita tarkastelen työssäni ruumiillisena toimintana. Esittelen seuraavassa luvussa tutkielmassa hyödyntämiäni teoreettisia näkökulmia.

Luvun viimeisessä kappaleessa tuon myös esiin queer-teoreettisesta tutkimussuuntauksesta ammentamiani näkökulmia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä tutkimuksen teon periaatteisiin. Kuvaan sukupuolta ja seksuaalisuutta sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettuna esityksenä, roolina ja toimijuutena. Aloitan esittelemällä Judith Butlerin performaatioteorian, jonka jälkeen siirryn tarkastelemaan Erving Goffmanin ajattelua elämästä teatterina. Kolmannessa alaluvussa esittelen myös joitakin Butlerin ja Goffmanin ajattelun yhtymäkohtia.

Luvun viimeisissä kappaleissa tarkastelen sukupuolta ja seksuaalisuutta toimijuutena ja nostan esiin queer-teoreettisesta tutkimussuuntauksesta sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkastelussa ja tutkimuksen teossa hyödyntämiäni vaikutteita. Suuren suosion saavuttaneessa teoksessaan Gender Trouble Butler kyseenalaistaa luonnollisena ja itsestäänselvänä pidetyn heteroseksuaalisen ja biologiaan pohjautuvan sukupuolijärjestelmän.

Tuija Pulkkinen , 53 on avannut Butlerin sukupuolinäkemystä toteamalla, ettei sukupuoli ole jotakin mitä olemme, vaan jotain mitä teemme. Samaa voidaan oman Butler-tulkintani valossa todeta myös seksuaalisuudesta. Sukupuoli koetaan usein yksiselitteisenä ja itsestään selvänä jaotteluna kahteen biologisperäiseen, toisensa poissulkevaan ja vastakkaiseen kategoriaan.

Judith Butlerin mukaan ihmisten jaottelu sukupuolielimiksi nimettyjen peniksen ja vaginan mukaan miehiksi ja naisiksi on kuitenkin keinotekoinen, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettu biologian diskurssi. Tämä diskurssi kietoutuu muihin sukupuolta tuottaviin diskursseihin tuottaen luonnolliselta näyttävän, mutta rajoittuneen käsityksen kahdesta toisilleen vastakkaisesta, heteroseksuaalisesta sukupuolesta.

Butler , Tuorein feministibiologinen tutkimus onkin osoittanut, että riippumatta siitä, liitetäänkö sukupuoli. Vastaavasti sosiaalisen sukupuolen ei tarvitse ilmentyä vain kahdessa mahdollisessa biologisesti määräytyneessä sukupuolessa. Butler , Sosiaalisten ja biologisten sukupuolten monimuotoisuus on siis puristettu kahteen mahdolliseen sukupuolen muottiin; maskuliiniseksi mieheksi ja feminiiniseksi naiseksi. Ajattelumallia, jossa oletetaan, että ihmiset ovat biologiselta sukupuoleltaan joko heteroseksuaalisia miehiä tai naisia, ja että heidän biologinen sukupuolensa tuottaa heidän sosiaalisen sukupuolensa siten, että biologisesta mieheydestä seuraa maskuliininen rooli ja biologisesta naiseudesta feminiininen rooli, Butler kutsuu heteroseksuaaliseksi matriisiksi Butler ref.

Heteroseksuaalisen matriisin sijaan ilmiöstä on luvulla ryhdytty käyttämään heteronormatiivisuuden käsitettä Rossi Rossi , 24 on kuitenkin huomauttanut, ettei mikä tahansa heteroseksuaalisuus sovi hyväksytyn, normatiivisen heteroseksuaalisuuden muottiin.

Heteronormatiivisuus ilmeni tutkimuksessani muun muassa heteroseksuaalien hämmentymisenä heidän sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevien kysymysten kohdalla, haastateltavien noudattamana sukupuolityylien kaksijakoisuutena, sekä heteronormatiivisena ja joissain tapauksissa jopa homofobisena työilmapiirinä. Butlerin mukaan ruumiin pinnalla tapahtuvat teot ja eleet ovat performatiivisia, sillä sisäinen identiteetti, jota ne pyrkivät ilmaisemaan on illuusiota.

Butlerin mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus eivät siis voi olla sen kummemmin aitoja tai oikeita, kuin vääriäkään. Butlerin mukaan esimerkiksi ristiinpukeutuminen drag pilkkaa oletusta eheästä ja biologisen sukupuolen perusteella määrittyvästä sosiaalisesta sukupuolesta.

Butler , Butlerin mukaan performatiivisuuden taustalla ei siis ole mitään johdonmukaista tai yhtenäistä minää Butler ref. Sukupuoliesitysten avulla luotu sukupuoli on siis pelkkää imitointia ilman alkuperäistä kohdetta, eli kopioinnin kopiointia Butler , Sukupuolen esityksiä on kuitenkin mahdollista tulkita vain siinä kontekstissa, jossa ne esiintyvät. Butlerin mukaan esitysten kontekstisidonnaisuudessa piileekin toisintoistamisen mahdollisuus.

Toistoilla voidaan näin ollen joko vahvistaa vallitsevaa järjestystä tai luoda uutta. Butler , Innostuksen ohella Butlerin omaperäinen sukupuolikäsitys on kerännyt paljon kritiikkiä. Kriitikot ovat esimerkiksi nähneet sukupuolen performaation kulutustapahtumana, jossa yksilö voi vapaasti valita samastumisensa kohteen ja muokata sitä haluamallaan tavalla Salomaa , Stevi Jacksonin , mukaan Butlerin performatiivisuuden teoria ei myöskään haasta vallitsevia hierarkioita.

Toisaalta Butlerin ajatuksia seuraten tärkeää ei tunnukaan olevan uusien käsitteiden, järjestelmien ja sukupuolikategorioiden luominen, vaan tuttujen ja totunnaistuneiden käytäntöjen, luokitusten ja toiminnan uudelleen merkityksellistäminen. Butlerin filosofisessa lähestymistavassa todellisuuden ei kuitenkaan nähdä olevan tavoitettavissa sellaisenaan Pulkkinen , Tuija Pulkkisen tulkinnan mukaan todellisuus näyttäytyy Butlerille ainoastaan käsitteiden, käsitysten ja kielen avulla olemassaolevana.

Siksi tällaisen kritiikin pohjalla oleva näkemys, jossa ruumiillinen oleminen on henkisestä riippuma-. Terve potilas Lue ilmaiseksi! Pääkaupunkiseudun Autouutiset Lue ilmaiseksi! Roihuvuoren kylälehti Lue ilmaiseksi! Avun Maailma Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset kehäpainos Lue ilmaiseksi!

Helsingin Uutiset metropainos Lue ilmaiseksi! Ammatti- ja järjestölehdet Asuminen, rakentaminen ja puutarhanhoito Autot ja moottoriajoneuvot Metsästys, kalastus, aseet 7.

Ruoka ja juoma

Prinssi albert lävistys erotiikka tarinat homoseksuaaliseen

Prinssi albert lävistys erotiikka tarinat homoseksuaaliseen