Onko teillä oikeesti tuohon varaa? Ja sitä paitsi , jos työnsä suorittaa hienosti niin mitä ongelmaa siitä kenellekkään on? Ei tämä henkilö blogiaan sentään päiväsaduksi lapsille lukenut! Kyllä sieltä päiväkodista löytyy sairaampiakin ihmisiä. Ihan niitä , jotka oikeasti työpäivänsä aikana kohtelevat lapsia julmasti ja töykeästi!! Oma lapseni nyt jo kohta ylä-asteelle siirtyvä muistaa vieläkin päiväkdin hirviötädin joka hoiti lastani hänen ollessa 4-vuotias,,.

Samaten muistelee kuinka törkeitä juttuja seurakunnan iltapäiväkerhon hoitajat päästelivät suustaan! Ja mitä se kellekkään kuuluu, jos esim. Kaikkiko muka ovat jotain siveydensipuleita?

Pieni on elämä jollakulla jos aikaa on googlailla jatkuvasti toisten tekemisiä. Hoitaisivat nekin äidit lapsiaan netin sijaan.

Ei riitä tuollainen toiminta irtisanomsien perusteeksi ja jos on hoitanut työnsä hyvin niin se ratkaisee. Paljon phempi on jos tekijä on ktkeroitunut erinnut nainen ja villä luonenvikainen ja kohtelee lapsia kaltoin kun ovat hoidossa ja tekee sen niin ettei kukaan näe niin se on paljon pahempi.

Toivottavati kuului henkiö ammattiliittoon niin saa isot korvaukset laittomasta irtisanomisesta niin hyvä tulee. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Tollasia ääliöitä on nykyisin paljon,jotka kuvittelevat oikeudekseen toimia ja puhua mitä haluavat. Se on aivan sama onko lepakko,hetero vai mikä ;Turpa umpeen,jossain se raja kulkee Ei tarvi olla nero tajutakseen ettei tollaset paljastukset ole tuossa ammatissa hyvästä,se nyt ei vaan Missähän mäntylä mahtaa olla koulunkäyntiavustajana Hesasta sen nyt löytää tai niiltä tanhuvilta.

Ja blogi paperiversiona jakoon kouluun! Ihmiselämä saa alkunsa parittelusta. Parittelemisen taito ja osaaminen on mitä arvostettavampi taito.

Lapsen hoitaminen ja kasvattaminenhan se taito vasta onkin. Eikö siinä valossa olekin ymmärrettävää että ko työ Mäntylällä olekin sen taidon jatkumoa josta hän blogeissaan kirjoittaa? Eikö nuista kasvatuslaitoksien, koulujen, ongelmista ole ihan riittävästi kuultu järisyttäviä uutisia joissa henkilökuntana nutturapäiset nunnat ja selibaattilupauksen tehneet pappismiehet? Eipä olisi tullut mieleen että aktiivisen seksuaalielämän omaava ei sopisi lastenhoitajaksi.

Maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikki ihmiset tietäsivät kaikkien seksuaalielämän. Kukapa siitä jaksaisi kiinnostua silloin? Onko jotkut muut lapset nyt tuon pervon armoilla?

On ja koululaiset joten riski alkaa olemaan jo ihan kohtalainen. Toivottavasti ei missään enää koskaan,eihän tollasta hyväksy kukaan normi-ihminen ,.. Täys älykääpiö idioottihan tuo on,ei mitään muuta. Nuori nainen on hakoteillä. JO se, että hän olettaa nymfomania olevan jotakin coolia, osoittaa lapsellisuuden ja kehittymättömyyden. Nymfomaani on nainen, joka ei saa koskaan kunnollista orgasmia ja joutuu sitä pakonomaisesti hakemaan. Olipa päiväkodin menettely oikein tai väärin, en antaisi lapsiani hoitoon päiväkotiin jossa melissoja työskentelee.

Eli asiakasnäkökulman kannalta päiväkoti teki oikean ratkaisun. Tosin moderni ihminenhän ymmärtää ennemmin Melissaa ja hänen eriskummallisia ajatuksiaan ja itseilmaisuaan; pieni marginaaliryhmä ja tyhmät ajatukset saavat aina paljon tilaa. Voi teitä ihmisiä,miksi te katsotte heti seksuaaliseen suuntautumiseen? Musta irtisanominen on väärin,ei pidä tuomita ihmista sen takia mitä tekee vapaa-ajallaan.

Sairasta porukkaa tuomita toiset sen takia mitä kukin tekee työajan jälkeen. Sen sanon et ku tääl jotain kirjottaa,heti alkaa oi paskan puhuminen,ja asia viedään toiseen suuntaan ja muuhun aiheeseen. Tee valvoja jotain asiattomiin kommentteihin. Ite kuitenkin juoksette ties missä ja teette mitä lystäätte työajan jälkeen,mut kehtaatte tuomita muita? Sinä tuntematon,ota yhteyttä työsuojelupiiriin ja saat varmasti apua,etkä menetä työpaikkaa. Kovin on hatara ja heppoinen uutinen.

Siinähän ei kerrota juuri muuta kuin että nuori nainen oli päiväkodissa töissä, kertoi netissä seksiseikkailuistaan, sai potkut ja työskentelee nyt koululaisten kanssa.

Näillä tiedoin irtisanominen oli perusteeton. Kertoikohan uutinen kaiken olennaisen, vai oliko se suorastaan tarkoitushakuisesti kirjoitettu liian suppeaksi? Oliko sen tarkoituskin nostattaa tällainen häly? Iltasanomien likasankojournalismin saama huomio kertoo korutonta kieltään useimpien kyvystä arvioida lukemaansa. Omana kantanani esitän, että jos yksityiselämä ei mitenkään vaikuta työntekoon, vapaa-ajalla saa tehdä mitä lystää.

Seksuaalisesti innokkaita naisia on ollut aina, ja aina heitäkin on tarvittu - esimerkiksi aivan tavallisiin töihin, jollainen lastenhoitokin on. Mitkä muut syyt kuin seksuaalinen vapaamielisyys voisivat tämän perusteella olla esteenä lastenhoitajan työn tekemiseen? Säännöllinen alkoholinkäyttö siinäkin tapauksessa, ettei se ilmene työpäivän aikana mitenkään?

Tapa kävellä maantien oikeaa laitaa? Mahdettiinko lapsilta kysyä mitään? Lasten sana ei tietenkään voi olla työntekijän työn ainoa mittari. Mutta lasten hyvinvoinnin pitäisi olla sen tärkein mittari, ja uskon, että ammattitaitoinen työkaveri olisi osannut kertoa, ilmeneekö lasten käytöksestä jotakin, mikä antaisi aihetta epäillä väärinkäytöksiä. Niinkin epämääräiset alat kuin psykologia ja kasvatustiede antavat mahdollisuuksia tulkita lähes mitä tahansa ja millä perusteilla tahansa.

Jopa iloiset, puuhakkaat lapset, jotka kuitenkin toisinaan ovat vähän hankalia, voivat todistaa ties mistä karmeudesta Vai eikö liitto ottanut juttua vastaan Vapaa aika ei vaikuta lasten kanssa työskentelyyn.

Jos halutaan niin ekaksi kenkää niille jotka ajaa ylinopeutta. Nehän osoittaa piittaamattomuutta toisten turvallisuudesta Koko ajanhan työntekijät saavat potkuja, koska ovat kirjoitelleet facessa esim. Jotkut vaan tykkää nussimisesta! Tekopyhät moralistit taas vauhdissa!

Ainoa ero mikä Melissalla on muihin ihmisiin nähden on se, että hän on päättänyt kertoa blogissa intiimielämästään. Toisin kuin useimmat, hän ei näytä häpeävän sitä. Ihmisten on yhä vaikea suhtautua seksiin rennosti. Asioista tulee pervoja siinä vaiheessa kun niitä alkaa sanoa pervoiksi. Tai sitten hammaslääkäreitä, eihän poraaminen työpaikalla ole soveliasta. Tai sitten puutarhureita, eihän pusikon ajeleminen keskellä työpäivää sovi ja vielä yleisellä paikalla Juttuni ydin on että ketä viddu kiinnostaa?

Yksityinen ja työelämä ovat eri asioita. Sama juttu kuin jollain on harrastuksena ralli ja ajaa taksia niin heti pitäisi olettaa että ajelee taksilla koulujen ohi tai jos kertoo naamakirjassa menneensä baariin, no tottakai se kännissä töissäkin sitten käy. Jos olisivat pitäneet tyttösen töissä, niin huvittavaa ajatella, mitä lasten vanhempien ja työkaverien päässä olisi liikkunut aina kun naaman nekevät.

Kyllähän se olisi laskenut vanhempien silmissä hoitopaikan uskottavuutta ja turvallisuutta, jos olisi tiedossa että sielä sellainen seksinnälkäinen nymfo pyörii.

Varmaan puutteessa elelevät perheenisät olisi mielellään alkaneet aina hakea lapset pois päivähoidosta tsihhih: D Tai sitten olisi vaan ollut liian kiusallista, ja olisi joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa mikäli vaan mahdollista. Saipahan opetuksen, ettei ihan kaikkea kannata internetissä jakaa itsestään. Varsinkaan oikealla nimellä ja naamakuvalla ei tuollaisia paljastuksia worldwidewebissä kannata jaella. En olisi kyllä uskonut, että tähän vielä tullaan.

Niin kovin monet ihmiset kertovat niin laajalti elämästään ja mietteistään blogeissaan, eivät arastele näyttää kasvojaan tai edes nimiä peitellä. Itseäni kun aina varoiteltu, että pitää olla tarkkana ettei vaan anna itsestään mitään liian henkilökohtaisia tietoja, tiedä millaisia sekopäitä ne alkaisi kiinnostaa ja sitten selvittävät missä asut.

Iltasanomat kärkkyy samalla tavalla lööppejä kuin paparatsit,joku kadun ihminen ilmoittaa jotain,ni sittisontiaiset on paikalla kuin kusiaiset käärmeen nähtyään,sori ilmaisu,mut näin se on. Ei hän mikään pedofiili ole. Suomen lain mukaan ihminen saa olla nymfomaani vapaa-ajalla ja pitää blogia seksielämästään.

Taas ovat kireät kukkahattutädit suuttuneet ja saaneet runnottua tahtonsa läpi. Kun homoja ja lesboja ei saa syrjiä niin on keksittävä uusi silmätikku. Minua kahden kerhoikäisen lapsen isää ei vähempää kiinnostaa lastenhoitajieni seksielämä ja jos he haluat siitä toitottaa blogeissaan niin siitä vaan. Jos työnsä hoitaa hyvin ja pitää lapsista niin se riittää minulle.

Tämä kysenen tapaus varmaan menee oikeuteen vielä puitavaksi. Olisivat antaneet mitalin, tuollaiset naiset ovat harvinaisia. Oliskohan päiväkotien jo aika julistautua kristilliseksi ääriliikkeeksi, jonne pyrkiminen on kuin uskonlahkoon liittyminen?

Eipä uskoisi, että tällaisia asioita julistetaan skandaaliksi maassa, joka edelleen itseään kutsuu Suomeksi. Mitä vielä voikaan tässä maassa kummallisempaa tapahtua? Nykyoikeuskatsannon mukaan tuskin ei ole mikään väärin,jos Hoitokotiin otetaan tilalle vaikka bedofiili tai vankilasta päässyt karju?

Älytöntä antaa potkut blogin pidosta. Jokaisen oma asia mitä vapaa-ajallaan tekee! No onkohan tuokaan nyt ihan ok, että raivostuu potkuistaan niin että "leikkasi pinkit hiuksensa ja ajeli päänsä kaljuksi".. Enpä haluaisi minäkään häntä lapsiani hoitamaan, ramppaako hän jatkuvasti sielä sukupuolitautipoliklinikalla?

Toivottavasti ei tartuta lapsia tai muitakaan avustettavia työssä, mikäli taudin saa ja sitä ei heti huomata Haluan hyvän roolimallin lapsilleni myös päiväkotiin, sillä itsekin yritän sellainen olla.

Onko siis hyv roolimalli? Miten normaali aikuinen olisi suhtautunut? Olikohan muitakin syitä potkuihin? Mitä jos hänen ja lapsen eritteet kohtaavat, hänellä haava vaikka vanhakin ja laittaa lapselle laastaria haavaan? Siinäpä on sitten lapsellakin mahdollisesti tauti jos toinenkin.. Itsehän hän kirjoittaa että kulkee sukupuolitautipoliklinikalla, eli ei huolehdi siis kunnolla ehkäisystään? Mitä jos tartuttaisi lapsen?

Ja siis jos kysytään että "Mitä sitten jos lapset saavat tietää blogista" Jos muksu kysyy että "mikä se juttu on mitä sinä kirjoitat" - niin silloin lastenhoitaja vastaa että kirjoitan aikuisten harrastuksestani ja sinun ei vielä tuossa iässä tarvi tietää asiasta mitään. Sitten voidaan keskustella vanhempien kanssa netin käytön valvonnasta alle 7 vuotiaiden suhteeen ja siitä että millaisia aiheita tuon kersan kanssa tuttavat puhuvat esim.

Aikuisilla, vanhemmilla ja asiaan liittyvillä - täytyy olla edes sen verran järkeä päässä että lapsia ei "valisteta" että hoitotäti pitää seksiblogia. Jos tästä tiedosta tehdään lapselle jotenkin oleellinen juttu niin silloin kasvatuksessa on vikaa eikä hoitotädissä. Kun nelivuotias poikani yllätti minut ja kumppanini petipuuhista ja kysyi että mitä te teette, niin vastasin että aikuisten harrasteita.

Menehän juomaan, vessaan ja takaisin nukkuun. Lapsien ei tarvi tietää aikuisten asioista, eikä muodostaa suhtautumista aikuisen seksuaalisuuteen - se ei kuulu tuonikäisten kehitykseen. Siksi asiasta ei tarvi tehdä numeroa - ja jos siitä tehdään numero on se äärimmäisen huonoa ymmärrystä kasvatuksesta niiltä aikuisilta jotka kiinnittävät huomionsa toisen seksuaalisuuteen tasolla joka ei koske tuonikäisiä lapsia - ja jotka pakottavat lapsen ottamaan kantaa ja osallistumaan henkisesti mielipiteeseen siitä millainen hoitotäti on seksuaalisilta taipumuksiltaan.

Lapset tuskin lukevat ao. Työntekijän yksityiselämä ei kuulu työnantajalle jos se ei vaikuta työhön ja tässä tapauksessa ei vaikuta. Tai vaikuttaa se ehkä, mutta nimenomaan syrjivän ELI LAITTOMAN suhtautumisen kautta - jolloin työnantajan on mielestäni pidettävä lakia - etenkin perustuslakia - ohjenuorana ja sanottava marmattajille että tämä on asia jossa voitte kokeilla onneanne esim. Tuossa työnantaja on ilmeisesti jonkinlaisen ryhmän paineen alaisena taipunyt irtisanomaan työntekijän laittomasti.

Lapsukaiset voivat saada jonkin seksitaudin lumpulta hoitajaltaan? Tautien saaminen on sillä alalla kyllä toissuuntaista, lapset tartuttavat jokaikisen taudin hoitajiinsa ja toisiin penskoihin - ja tästä riesastakaan ei saa mitään erillistä korvausta.

On olemassa lääkärit, jotka voivat tarkistaa terveyden tilan. Joka kuukausi lääkäritodistus terveydestä! Tatuoituja jyystäjä karjuja, hahha haaahh, en lukenut muita kommentteja enää. Ehkä kaikkea yksityiselämästään ei kannata varsinkaan tietyillä aloilla työskennellessä kirjoittaa julkisesti..

Tästä tuli mieleen BB: Suomessa tai missään muuallakaan ei saa olla rehellisesti sitä mitä on, pitää kertoa itsestään vain se minkä muut haluavat kuulla ja pystyvät hyväksymään!

Lastenhoitoon ei seksuaalinen suuntautuminen vaikuta mitenkään pedofiileja lukuunottamatta ja pedofiilikin voi olla hyvä ja tunnollinen työntekijä. Se, että emme halua kuulla, nähdä tai hyväksyä asioita ei niitä muuksi muuta, ainoastaan piilottaa ne eikä anna lapsille tai aikuisille oikeaa kuvaa todellisuudesta sen kaikissa muodoissa. Ei sen puoleen eihän Suomessa opeteta lapsia ja nuoria hoitamaan itseään, tutustumaan miehuuteensa tai naiseuteensa pitämään huolta siitä niin kuin muistakin tarpeistamme oikealla tavalla vaan siitäkin on tehty moraalinen kysymys joka kielletään, piilotetaan, huoritellaan ja kaikella tavalla tehdään ei hyväksytyksi.

Huh,miten paljon tämä saanut palautetta! Jaksoin lukea niitä ylimmäisiä kommentteja, kaiken lukemiseen olisi mennyt koko päivä. Mielestäni yksityiselämää ei tule sotkea työrooliin. Tämä on rasismia työnantajan pulolelta. Netissä kannattaa kertoa paneskeluistaan jne. Ihan oikein että sai potkut. Suomessa ja maailmalla on vaikka millä mitalla lastenhoitajia, opettajia, ohjaajia, vanhustenhoidossa ja sairaaloissa työtä tekeviä ihmisiä joilla on vilkas seksielämä.

Jotkut pitävät asit omana tietonaan ja jatkavat kaikessa rauhassa ammateissaan - kuten minä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Henkilö saa julkisuudessa ilmaista itseään ja esittää mielipiteitään, ajatuksiaan ja kokemuksiaan ihan niin paljon kuin haluaa. Se ei kuitenkaan tee hänestä julkkista. Toisinsanoen, yksityisyyden suoja koskee häntä ihan yhtä paljon kuin sinuakin. Toisinsanoen, jos tietäisin sinusta jotakin, en saisi sitä sinusta kertoa siinäkään tapauksessa että pitäisit blogia jossa kerrot omasta elämästäsi. Tässä on tehty selkeästi rikos, eli laiton irtisanominen pelkkien yksityiselämän paljastusten vuoksi.

Lisäksi kotiäiti joka on vaatinut työntekijän erottamista on tuomittava häiriköinnistä vähintään sakkoihin. Me olemme vapaa yhteiskunta jonka vapaus ja kehitys on perustunut sanan ja ilmaisunvapauteen, ei uskontoon, moralisointiin, itsensäkieltämiseen tai mihinkään muuhunkaan höperehtimiseen!

Jos me nyt annamme periksi tälle emmekä vaadi ja aseta noita kahta rikollista vastuuseen, me hyväksymme sen että meidän vapauksiamme saa polkea! The Simple Truth Tässä tehtiin Melissalle todellinen rikos.

Mikä teitä ihmiset vaivaa! Puhutte yksityiselämän suojasta ja sitten kuitenkin puututte toisten yksityiselämään. Kuvittelette, että vain teidän tapanne harjoittaa seksiä on ainoa oikea. Tämä tyttöhän vain kertoo äänen sen mitä useimmat tekevät; miettikää sitä. Vai oletteko vain kateellisia, sehä olisi ymmärrettävää? Siinäpä loppuu lastenhoitopaikkojen huolet!

Kävin Iltasanomien sivulla, ja siellä ei ole tuollaista uutista. Ei tarvinne mainita, että aloittajan linkkiä en uskaltanut edes avata, kun kerran kokonaisuudessaan nimetön foorumi kyseessä.

Mitä tulee tän Suimi Ja minä ainakaan en ole tuntenut yhtäkään "Melissa"- nimistä ihmistä elämässäni: Seksiaiheesta en keskustele netissä. Hoitaja sai potkut päiväkodista seksiblogin takia". Minä en ole osallinen asiaan, jos joku pälli on saanut potkut jostakin. Itse olin vasta yliopistoon päässyt noin vuotiaana; onneksi sinä aikana ei ollut nettiä ja nettikiusantekijöitä. Blogeja en edes lue, joten en tiedä mistä tässä puhutaan.

Mitä eroa on lutkalla ja seksiblogistilla? Niinpä, ne itse kun on saaneet ne lapset keinohedelmöityksellä ja seksi villeimmillään on lähestyssaarnaajaa pimeässä peiton alla. Muuten se vaikuttaa työhön nääs. Hevon paskaa, sekin äiti on ties missä koira-asennossa lapsensa alulle kiljunut pimpsa märkänä toivottavasti kiihkoissaan, orgasmin kourissa ja niin hulluna himosta ettei seksi ikinä voisi parempaa ollakaan, koska sellaista seksin kuuluisi olla , ja vaikkei se sitä ääneen tunnusta, niin kyllä meistä kaikki sen tietää.

Ollaan sivuttain, päällekäin, ratsastetaan, otetaan suihin, maataan, imetään, hierotaan ja mitä vielä, varmana ei se kotiäiti ole neitsyt ollut miehensäkään kanssa ekaa kertaa ollessaan, ja kaikki se on totta, piti siitä blogia tai ei: Että jos lapsia on on vähän tekopyhää tuomita seksin harrastaminen eikö?

Ja miksi se äiti sitä blogia luki, taisi vähän kiinnostaa seksi ja toisten seksiasiat? Vai ettikö se muuten vaan juoruiltavaa Nyt alkaa pahasti vaikuttaa siltä, että äippään iski puute ja kateus. Ja en siis muuten tosiaan suosittele vastaavaa blogia kenellekään, mutta täällä ON sanavapaus ja se nainen ei loukannut ketään, puhui itsestään, harrasti seksiä aikuisten kanssa ja oli aikuisista kiinnostunut eikä se seksiasia tai -blogi liittynyt hänen työhönsä millään tavalla!

Ihan tuo on hullun elkeet, levitellä asioitaan noin julkisesti!!! Yks Emmi vaa Luin tuon naisen blogin, kun hänen irtisanomistaan on nyt lehdissä hehkutettu ja blogia samalla mainostettu. Olen sitä mieltä, että sosiaalitoimi teki oikean ratkaisun irtisanoessaan naisen lastenhoitajan työstään. Lapsia ja nuoria pitää suojella. Vaikka ihmisen seksuaalikäyttäytyminen onkin jokaisen oma asia, ei tuollaisia mielipiteitä blogissaan jakeleva saisi olla myöskään työssä nuorten parissa, jotka jo osaavat selata nettiä ja saavat kenties huonoja vaikutteita lukiessaan blogia.

Varsinkin naisen mielipiteet väkivaltapornosta olivat pöyristyttäviä. Kannatan seksuaalivalistuksen lisäämistä koulujen oppimäärään, mutta terveellä tavalla, ei neuvomalla harrastamaan seksiä kenen kanssa tahansa, mistään välittämättä.

Olen myös samaa mieletä edellisen kirjoittajan kanssa, että bloggaaja olisi voinut kirjoittaa salanimellä, jolloin vahinko olisi ollut kaikkien kannalta pienempi. Pelisäännöt, kuten turvasanat ja rajat täytyy sopia etukäteen.

Alistusraiskauskin on mahdollista toteuttaa kunhan molemmat osapuolet ovat suostuvaisia ja säännöistä pidetään huolta. Ei päiväkoti-ikäiset saa Cityn sivuilla pyöriä, vaikka osaisivat selata nettiä ja lukea. Vanhemmilta lapset pois jos vapaana lapset surffailee seksiblogeja lukemassa. Tiesitkö että netissä on eläinpornoa kaikkien nähtävillä. Kovaa pornoa niin paljon, että sitä pitää oikein vältellä välillä.

Ja siellä ne esikoululaiset sitten niinkö? Eikä ne päiväkoti-ikäiset osaa lukea. Ala-asteikäistenkin netin käyttö on vielä vanhempien vastuulla, joten vanhemmat voisivat nyt vihdoin ruveta ottamaan vastuuta ihan itselleen siitä lasten kasvattamisesta ja opettamisesta. Se päävastuu kun pitäisi olla vanhemmilla itsellään. Olen täysin samaa mieltä, ja ala-asteikäisistä myös. Lapset huostaan, jos vanhemmat eivät estä lapsiensa surfaamista missä tahansa seksiblogien kimpussa, tai muutenkaan rajoita netin käyttöä elokuvien katselua jne.

Tässä on kyseessä täysin laiton irtisanominen, jonka työnantaja on tehnyt yksipuolisesti irtisanomiskäytäntöä noudattamatta. Työnantaja on purkanut työsuhteen ohi normaalin irtisanomismenettelyn ja tähän vaadittavia purkuperusteita ei ole havaittavissa julkisuuteen annettujen tietojen perusteella.

Iltasanoman juttu ei ainakaan kerro siitä, että päiväkodinhoitajalle oltaisiin ensin annettu varoitus blogin kirjoittamisesta. Ja blogin kirjotus ei tuollaisenaan ole missään määrin irtisanomisperuste, kun sen kirjoutus ja sisältö ei tule työssä ilmi.

Irtisanomisesta on AINA annettava ensin varoitus, jonka jälkeen työnantajan on myönnettävä kohtuullinen aika työntekijälle yrittää järjestää työnantajan moittimat asiat kuntoon. Sen jälkeen tiettyjen ongelmien suhteen esim alkoholismi , on ohjattava hoitoon ja sitten vasta on mahdollista irtisanoa työntekijä, jos yhteistä säveltä töiden järjestämiseen ei löydy. Hoitaja ilmeisesti irtisanottiin sopimattoman käytöksen perusteella, josta Suomen työsopimuslaki lausuu seuraavaa: Sopimaton käytös voi kohdistua työkavereihin, työnantajaan, tai asiakkaisiin.

Irtisanomisperuste voi syntyä, jos työntekijä esimerkiksi uhkaillee työkavereitaan, riitautuu ihmisten kanssa työpaikallaan, tai käyttää epäasiallista ja hyvän tavan vastaista kieltä. Lievimmissä tapauksissa työnantajan tulisi aina varoittaa ensin työntekijää. Toisaalta jos työntekijän käytös täyttää jo rikollisen teon tunnusmerkit, on työnantajalla aina oikeus heti irtisanoa tällainen ongelmatyöntekijä.

Tuolta löytyy pitkälti kaikki siitä miten työsuhde päättyy ja mitä sen päätättäminen edellyttää kummaltakin osapuolelta. Tai mitä uskaltamista siinä oikeastaan on. Blogia saa kirjoittaa vapaasti, jos noudattaa sen sisällössä Suomen lakia Harmi sinänsä, että olemassa on vielä tuhoton määrä rankasti konservatiivisen mielen omaavia henkilöitä. Pakkoko tällaisia blogikirjoutuslööppejä on noteerata, jos asia ei oikeasti kiinnosta? Tässä tapauksessa työnantaja nuijii parikymppisen naisen työsuhteesta pihalle käyttäen silkkaa auktoriteettiaan laittomin perustein.

Voi kunpa tämä Melissa Mäntylä ymmärtäisi viedä työsyhderikkomuksen käräjille tai olisi yhteydessä omaan työntekijäliittoonsa.

Päiväkodin johto on tehnyt virheen ja nyt olisi hyvä tilaisuus saada tietouteen, mikä on laillista ja yleisestikin ottanut itselleen sen minkä Suomen laki työntekijälle työsuhteessa takaa. Tämä on merkityksellistä erityisesti siitä syystä, että samanlainen toiminta toistuu myös vanhustenhoidossa. Jotta irtisanominen on laillinen; on näytettävä toteen, että blogin kirjoutus vaarantaa hoitotyön laadun tai asettaa asiakkaat lapset vaaraan.

Tuetko sinä irtisanomista laittomin perustein? Ja jos tähän joku vastineen tahtoo kirjoittaa,on toivottavaa; että kirjoittaa hän sen omalla nimellään. Tosin se voi tulla maksamaan jotain työnantajalle. Onko naisten seksuaalisuus vielä luvullakin TABU? Eivätkö puritaanien ajatukset ja asenteet ole vieläkään muuttuneet mihinkään? Naisen "orgasmi on lähes kansalaisoikeus, ja naisten tulisi vaatia niitä kumppaneiltaan enemmän.

Siksei asiasta saa puhua koska vaimo voi lähteä toisen miehen mukaan jos nainen uskaltaa vaatia omaa nautintoaankin, eikä mies sitä hänelle halua suoda? Siksi Suomea usein kutsutaankin pikkuUsaksi koska sielläkin löytyy alueita joilla asuu todella vanhoillisia uskovaisia.

Mitä se on keneltäkään muulta pois jos joku toinen haluaa monta seksisuhdetta? Eihän kukaan pakota sitä puritaania tekemään samoin. Miksei voida antaa muiden elää niin kuin he haluavat, vaan puritaanien tarkoitus on nimenomaan kieltää MUITA tekemästä "syntiä".

Totta kai jos pervoilunsa ei mitenkään liity lapsiin, eikä työhönsä. Käy katsomassa esimerkiksi naisten itsetyydytys palstaa täältä Suomi Jos nainen kirjoittaa esimerkiksi peppuunsa masturboinnista, viesti ilmoitetaan poistettavaksi. Jos nainen kirjoittaa masturboivansa jollakin erikoisella välineellä tai erikoisessa paikassa, eli muualla kuin sängyssä tai suihkussa, viesti ilmoitetaan poistettavaksi. Jos nainen kirjoittaa katsovansa pornoa, niin voit jo arvata mitä tapahtuu Ja lista jatkuu ja jatkuu.

Kyseisellä palstalla ei ole sallittua keskustella kuin suihkumasturboinnista suihkun hanan avulla, tai klitorismasturboinnista sängyssä. Fantasioista on sallittuna vain raiskausfantasiat tai ritari valkoisen hevosen selässä, kuutamoisella hiekkarannalla.

Lisäksi kaikki miesten tekemät kysymykset, kannanotot ja muut viestit poistetaan koska esimerkiksi miesten kanssa masturbointi on naisen kohdalla aivan hirvittävä synti ja miehen ei missään tapauksessa tule koskea naista "sinne".

Naisten keskinäinen masturbointi ei ole niin paha. Seksistä pitävä ei ole pervo. On eri asia jos seksifantasiat rikkovat lakia. MIkä ihmeen ongelma ihmisillä on erottaa a kahden tai useamman aikuisen ja täysvaltaisen, suostuvaisen ihmisen välinen seksi, jossa kenellekään ei tuoteta pysyvää ruumiinvammaa.

Rajanveto on vaikeaa - voihan joku vuotias olla sekä fyysisesti että psyykkisesti kypsempi, kuin joku vuotias ja jos aikuinenkin osapuoli on vielä nuori Suomessa suojaikäraja on 16 vuotta. Ja jokainen täysjärkinen ymmärtää, että esipuberteettisen tai nuoremman lapsen ja aikuisen välinen suhde ei ole missään olosuhteissa normaalia tai hyväksyttävää.

Jotain hengenvajautta on havaittavissa monissakin mielipiteissä, joissa vedetään yhdysmerkit vilkkaan ja monipuolisen seksielämän ja pedofilian välille. Jos irtosuhteita pitää moraalittomana ja täten irtisanomisperusteena, niin voisiko edes johonkin saada listan mikä kaikki muu on moraalitonta ja siten irtisanomisperuste? Minun mielestäni ainoa työsuhteeseen liittyvä moraalinen raja voi tulla laista.

Jos jollain on muita moraalisia rajoja, niin ne olisi hyvä kertoa jo etukäteen. Tosin kun tästä ei ikinä voisi olla ihan varma, niin on ihan ymmärrettävää, ettei pedofiileja haluta päiväkoteihin töihin. Kaikkien tuomitsioiden kannattais ottaa selvää mitä nynfomaani tarkoittaa ennenkuin tuomitsee tätä naista.

Rakkaassa naapurimaassamme Ruåttissa tarhantäti ei saanut ihan potkuja, muttei hän saanut enää vaihtaa vauvoille vaippoja, kun selvisi että hän oli LESBO. Vaikka laki lähtee siitä ettei seksuaalisuuden takia saa syrjiä ketään, niin silti lesbous katsottiin niin "vaaralliseksi" lapsille ettei sellaiset saa olla lasten kanssa tekemisissä. Joku äippä aiemmin sanoikin sen maagisen taikalauseen "Lapsia ja nuoria pitää suojella" keinolla millä hyvänsä ja tämä lause on kuin natsikortti, se riittää mitään muita perusteluja ei tarvita.

Lesbous ja mikä tahansa "seksuaalinen perversiyys" riittävät muka siihen ettei kyseisen yksilön oikeuksista tarvitse välittää, hehän voisivat "vakavasti vaarantaa lasten terveyden tai kehityksen"?

Ihan niinkun ne teinit ei näkis sieltä netistä miljoonakertaa pahempaa ja sairasta pornoa mistä ne ei kyllä traumatisoidu? No niin, nythän tulee asiallista keskustelua Kun on molemmanpuolista sukupuolista tarjontaa niin on niitäkin jotka harrastavat sitä seksiä monenkin kanssa.

Jos ei olisi kysyntää ei olisi tarjontakaan. Tää on niin tätä tämä suomen maan meno. Tuossakin nuori nainen hoitanut työnsä varmaan hemmetin hyvin ja ei varmaan oo vaikuttanut työhön omat halunsa niin eikö joku prkleen katkera kotirouva sit hommaa potkut tälle kun ite on niin saamaton tekeen asian eteen mitn et seksi elämänsä kukkis vaan kitisee ja narisee ja valittaa ja mies niin kuin " ajautuu " lukeen näitä blogeja.

Käykö ne baarissa tai ostaako ne lähikaupasta kaljaa? Kohta nää perustaa jonkun ilmiantosivuston jolle voi anonyymisti ilmotella jos on nähnyt jonkun lapsen kanssa tekemisissä olevan ihmisen käyttävän alkoholia tai käyttäytyvän jotenkin seksuaalisesti? Suomi on ihan sekaisin. Vanhemmat saivat ehdottomat vankeustuomiot vain siksi että rakastelivat KESKENÄÄN, mutta lapset sattuivat kuulemaan tai näkemään jotain, koska he olivat köyhiä ja heillä oli pieni asunto.

Lapset huostaan, vanhemmat vankilaan ja montakymmentä tuhatta euroa maksettavaa. Kuinka sairaassa maassa elämme ettei edes äiti ja isä saa olla keskenään kun sekin muka vaurioittaa lapsen kasvua ja kehitysta?!!

Ei yllätä kyllä yhtään. Suurin osa sossun, terveydenhoitoalan ja opetusalan naikkosista on juuri tälläisiä ylikireitä puritaaneja joiden mielestä ihan kaikki vaarantaa lapset ja nuoret. Eikä ne ymmärrä että niitten oma hysterisointi on se mikä traumatisoi. Tai asiassa on sitten kyse vähän muustakin, jos ehdoton tuomio on tullut. Mutta tosiasia on, että pieni lapsi ei ymmärrä mistä seksissä on kyse, jos sitä ei ole millään tavalla lapselle selitetty.

Ja sen näkeminen ihan ns. Lapsi voi jopa tulkita sen niin, että isä yrittää vahingoittaa äitiä. Nämä ovat oikeasti psykologisia faktoja. Ja lapsen altistaminen seksuaalisille asioille liian varhain on myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Ilmeisen laittomat potkut joista olisi voinut haastaa päiväkodin käräjille. Aika ilkeä yleistys sinkkunaisista!!! Itse olen sinkkunainen, enkä todellakaan ole yhtään seksin perään. Niin että älä yleistä. Yhtähyvin se olisi voinut olla parisuhteessa oleva rouvanainen. Nautinto on elämää Ymmärätkö ettei se tee sinusta yhtään sen parempaa ihmistä että joudut elämään seksitöntä elämää?

Elämä on tarkoitettu olemaan nautinnollista, eikä jotain takakireetä pystyyn kuivahtaneiden naisten miellyttämistä. Eli kunhan ollaan hiljaa seksijutuista, niin kaiken maailman pedofiiliraiskaaja ryhmäeläimiin sekaantujat voivat olla lasten hoitajina? Mäntylä on kyllä lapsellinen. Ja vain huomionhakuinen,kuten äitinsäkin sanoi hesarin torstai-osiossa.

En ole vielä lukenut tuota Iltalehden juttua,mutta eilisen hesarin jutun luin posket punaisena myötähäpeästä. Voi,hitto,vuotias luulee olevansa joku seksin papitar: Toivottavasti edes huomaa parinkymmenen vuoden päästä,että tulipa oltua idiootti.

Hesarin haastattelussa hän puhui kaikista niistä seksuaalisuuteen liittyvistä asioista jotka kaikki jo tietävätkin,ilman hänen niiden esille ottamistakin. No,eipä vuotiaalla voisi vielä olla mitään syvällisempoää sanottavaakaan yhtään mistään. Kyllä on tyhmä likka ja tuolla asenteella tulee munaamaan vielä monta juttua.

Tällaista siitä sitten seuraa,kun lapsen annetaan totetuttaa itseään ilman rajoja,kuten äitinsä sanoi,että näin on ollut pienestä asti.

Kyllä kai nyt lapselleen olisi vonuti sen verran tapoja opettaa,ettei hän pilaa lapsellisuuttaan ja tietämättömyyttään koko loppuelämäänsä. Kyllä tässä huutelen jyrkästi vanhempien kasvatusvastuun perään. Äitinsä kehtasi vielä olla oikein kuvassakin! Et taida tietää, että kuinka nuorena nykyään aloitetaan.

Olen itsekin aloittanut seksin jo vuotiaana. Kaksikymppisenä olin jo kovin kokenut jos puhutaan panemisesta ja seksitekniikoista.. Seksi on kuitenkin niin paljon muutakin kuin panemista ja orgasmien saavuttamista. Sen tiedän varsin hyvin koska olen jo yli nelikymppinen.

Kaksikymppinen todellakin etsii vielä seksuaalisuuttaan vaikka olisi nainut viittäkymmentä karjua. No,onneksi tuokin tyttö tulee vielä tajuamaan sen,myöhemmin. Ei kyllä todellakaan kannattaisi revitellä itseään julkisuudessa noin auki,olkoon vuosisata tai-tuhat mikä hyvänsä. Kyllä tytölle riittää nyt lapsenlikkakeikkaa niin paljon kuin kehtaa tehdä. Eihän hän mikään sinkku ole kun asuu seksisuhteessa peräti kahden miehen ja yhden naisen kanssa. Kunnon kimppakivaa ja sauvaleikkejä, sitomista, alistamista, jne.

Huh alkaa ihan panettamaan;. Ihan oikein, että sai potkut. Ei tuollaiselle sovi kuin se maailaman vanhin ammatti.

Mikä joku pitäisi tuollaista palveluksessaan, kun kunnon ihmiisä on työttömänä? Olen kiinnostunut siitä, että pelottaako hahmotelmaa oman työpaikan menettäminen. Hahmotelma on ollut hiljaa No kommentoidaan sitten, kun jo 5 minuuttia sitten huomasin. Pistää miettimään, että miten on lapsen turvallisuus kotona, jos vanhemmalla menee päässä sekaisin aikuisen seksuaalisuus ja lapset tuolla tapaa. Aiotko nyt poistua Alaston Suomesta?

Tämä nyt on vielä teini alastonsuomen sekopää. Yleensä tuollainen yliseksuaalisuus on oire jostain psyyken vammasta, siitä kertoo jo tuo äkillinen hiustenleikkuu. Luokitellaan sairaudeksi tuollainen käytös jo senkin takia, että on todella suuri riski saada tappavakin sukupuolitauti. Ymmärrän täysin, että erotettu ja suurin osa lääkäreistä olisi varmaan samaa mieltä. Sanonpahan nyt vaan oman mielipiteeni asiasta: Työskentelen itse kasvatustyössä ja olen siinäpä vielä erittäin hyvä.

Vapaa-aikani ei kuulu kenellekään, kuin niille joiden kanssa sen haluan jakaa. Minusta on naurettavaa, että ihmiset aina kyttäilee ihmisiä facebookin tai googlen kautta, miksi pitää olla niin utelias. Myönnän, että tytön olisi kannattanut miettiä, että esiintyykö blogissa omalla nimellä ja kuvalla, mutta eikö vapaa-aika ole vapaa-aikaa vai täytyykö työpaikka valita sen mukaan mitä haluaa vapaalla tehdä?

Päiväkoti toimi ihan oikein. Se että naisella on monta seksikumppania ei suoraan kerro seksin tarpeesta. Yksi taitava mies hoitanee naisen usean kerran joka päivä. Laadusta ei niin väliä. Hyvä että sai potkut, ei tuollaisten pidä saada lapsia työkseen hoitaa.

Noilla seksuaalisesti yli-innokkailla naisilla on aina jotain hyväksikäyttöä tai vastaavaa ollut lapsena ja ovat sen takia hieman vinksahtaneet. Ei lapsia hoitamaan tuollaisia, menkööt vaikka baariin laseja keräämään, niin pääsee siellä otollisemmassa ympäristössä jakamaan seksuaalisuuttaan. Kyllähän ihmisellä viiraa päässä, jos tuo oman seksuaalisuutensa ja intiimiasiansa julkisesti muiden ihmisten silmille.

Ai että on kiellettyä olla yliseksuaalinen jos on töissä lastentarhassa. On muuten melkoista paskaa taas. Eihän se nyt helvetti niihin lapsiin kohdistu mitenkään. Kyllä on typerää sakkia. Samalla tavalla voidaan ajatella, että jos joku harrastaa vaikkapa karatea ei hän voi olla lastentarhanopettajana ettei hakkaa näitä lapsia.

No enpä ole lesbokaveri enkä mikään kaveri muutenkaan. Olen ihan tavallinen perheellinen mies. Typeräähän noita asioita on julkisesti huudella mutta mitä sitten. Irtisanominen on joka tapauksessa laiton, mutta tuskin jaksaa tuokaan tyttörukka rueta paskan palkan takia riitelemään. Omatkin lapset ovat tarhassa missä on 2 täysin ammattitaidotonta hoitajaa. Kyllä noita oikeasti ammattitaidottomia, laiskoja, kahvia lipittäviä ja sipsiä mussuttavia marttoja tarhoissa vaan tuppaa olemaan.

Itse ainakin ottaisin omille lapsilleni ammattitaitoisen lastenhoitajan, vaikka se toimisi vapaa-ajallaan huorana. Hyvä kuitenkin että joutui pois sieltä päiväkodista, ei sinne tuollaisia saa päästää töihin!

Elääkö suomessa vielä joku Espanjan inkvisitiolaitoksen etäispääte. Mitä se kenelleen kuuluu, mitä ihminen vapaa-aikanaan tekee. Onko päiväkodin johtokunnassa joku lestamummoporukka. Toinen huomio tästä on se, että tällaiset epänormaalit naiset ovat yleensä helvetin rumannäköisiä. Liekö tuo epänormaali käytös kumpuaa siitä, että kukaan mies ei halua naida rumannäköistä naista. Tuo melissa on siitä hyvä esimerkki - nainen on niin ruma ja miehisen näköinen, ettei tavallisella hetero miehellä edes ottaisi eteen.

Kieltämättä vähän nauratti tuo koko juttu. D Varsinkin se kun ajeli päänsä kaljuksi, hyvin olennainen tieto Jokainen tekee mitä lystää. Antaahan se itsestään kaiken paljastaminen vähän tyhmän leiman, mutta minkäs teet. Kyllähän sitä saa juosta sängyissä ihan miten paljon haluaa, mutta mitä se kenellekään kuuluu? Ja sitä paitsi ketä kiinnostaa pitää jotain blogia siitä ja vielä lukea sitä?? Mihin tää maailma on menossa? Ei mitään rajaa taida enää olla.

Itse olen kaksikymppinen ja tuo koko touhu tuntuu ihan järjettömältä. Mutta jotkut taitavat hyväksyä tuollaiset blogit vaan olankohautuksella ja hälläväliä asenteella. Ei minusta tuo ihan normaalin parikymppisen touhulta vaikuta, vaikka olisikin kokeilunhaluinen. Tuntuu vaan, että kaikki tässä maailmassa pitäisi yhtäkkiä olla niin hyväksyttävää ja ei yhtään ihmeellistä. Tuo irtisanominen nyt oli kohtuutonta, mutta kyllä se silti pistää miettimään.

Ihmeellistä touhua, olen ehkä sitten vanhanaikainen kun en aina ymmärrä. Ja kun nämä ajat nyt on tämmöiset että kaikkea erillaisuutta pitää ymmärtää, niin vielä varmaan voittaakin jutun ja pääsee leikkimään värkillään taas pikkulasten keskelle. En ota kantaakaan muuhun kun siihen että jokainen saa minun puolestani pylsiä miehiä, sekä naisia ihan niin paljon kun huvittaa. Pääasiahan on ammattimaisuus olipa kyse mistä työstä tahansa. Jos työtekijä on ammattitaidoton ja laiminlyö työtehtäviään rankasti, niin se on se asia miksi pitäisi antaa kenkää.

Ei se seksuaalinen suuntautuminen. Tästä tapauksesta en tiedä mitään muuta kuin tuon otsikon ja siihen olen ottanut kantaa. Onko mitään järkeä toitottaa koko maailmalle omista sänkypuuhistaan Julkisuuden tavoittelua varmaan ja seksillä monen kumppanin kanssa kyllä pääsee otsikoihin, kun sen laukoo otollisessa seurassa Mutta siinä tulee niitä kylkiäisiäkin,jotka ei ole aina niin kivoja..

Sitä saa mitä tilaa Mutta jäähän tyttöselle ne petikaverit vielä kuitenkin Maailma on täynnänsä sairasta kakkaa Eikun takaisin töihin hoitaja on rehelisyyden perikuva. Eihän tuo liity mitenkään työhön. Saisiko nuori mies potkut päiväkodista, jos saataisiin selville että hän on hyvin kiinnostunut seksistä ja haluaa harrastaa seksiä useiden eri naisten kanssa?

Ei tietenkään, koska sellaista nuorta miestä pidettäisiin vain normaalina. Jos hän on hoitanut työnsä hyvin, ei ole oikein antaa potkuja. Tietysti jos olisi ollut lapsien hyväksikäyttöä privaattielämässä, olisi ihan eri asia. Eli sinusta on OK, että sielunpaimen pappi ruoskii kotonaan äämiä, korkokengät jalassa saarnojen välillä? Ei liity työhön mitenkään ja tuskin haittaa työtä. Kyllähän sitä tuollakin lailla tienaa leipänsä ihan paksun makkaran kanssa.

Ylihuolestuneet vanhemmat raketilla kuuhun. Lasten kanssa työskentelevät toimittavat rikosrekisteriotteen työnantajalle, hässimispäiväkirjanotetta ei tarvi toimittaa.

Tyhmä tyttö mutta minkäs teet? Vain taivas rajana Ihmiset kyllä tulee tekemään lisää ihmisille potkuja kaikenlaisista blogeista. Eikös jotkut jopa ilmianna blogeja eteenpäin tuolla facebookissa?. Ihmisten yksityisyys menee miljoonien ihmisten tietoon.

Kyllä ihmiset osaa olla tyhmiä, eikä ajattele seurauksia,kenen tiedossa ne tuolla menee luettavaksi eteenpäin. Olenko ymmärtänyt oikein että nainen on saanut potkut liian aktiivisen seksielämän vuoksi?

Kai tämä tuohtunut äitikin on ainakin kerran harrastanut tuota paheksuttua yhdyntää. Onko nyt vaan kyse siitä miten sen tekee ja kuinka usein? Jutusta ymmärsin että työnsä tyttö oli tehnyt ihan moitteitta.

Eli ongelmaa ei ole olisi jos seksiä harrastettaisiin saunan jälkeen perinteisessä asennossa, pimeässä eikä ainakaan kerrottaisi siitä kenellekään. Ei kai sillä pitäisi olla mitään väliä mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan jos työstä ei ole valittamista. Ja tässä jutussa käsittääkseni kaikki osapuolet ovat olleet vapaaehtoisesti mukana omasta tahdostaan.

Huh huh huh Samaa paskaa koko ketju kuten vanhojen miesten puheet televisiohaastattelussa Lappeenrannan kadulla homoudesta ja sen syistä. Yksinkertaista ja tietämätöntä kansaa. Jossei kyseinen nainen käy lapsiin, niin mikä on ongelma? Mitä heelkuttia se asia työnantajalle kuuluu mitä työntekijä tekee vapaa ajallaan,jos se ei näy työn suorittamisessa mitenkään. Koska kyseiset henkilöt eivät ole yksityishenkilöitä, vaan julkisuuden henkilöitä jotka hoitavat julkista virkaa joka perustuu luottamukseen.

Se tarkoittaa sitä että kyseinen henkilö ei ole ainoastaan rivityöntekijä, vaan työpaikkansa ja ammattinsa edustaja. Rivityöntekijä ei ole työpaikkansa edustaja kuin työajallaan ja silloin kun pukeutuu työvaatteisiinsa. Tästä on säädetty laista. Jos tarkoitat kanervahärdelliä niin ei olisi potkuja tullut, kun olisi vain heti alussa sanonut, että naiset kiinnostaa. Homma olisi ollut sillä selvä. Siinä olisi ollut pillupoliisien tehtävät tehty, kun tunnustus olisi tullut heti, eikä viikkoja kestäneen valehtelun takia.

On se itsensä tyhmää mainontaa että hei mulla on Pillu Ei ole kyllä ihan kaikki päässä kohdallaan ihmisillä, jotka itseään mainostaa, sama kuin mainostaisi. Eli suomeksi blogien naiset ovat vapaata riistaa kaikille miehille.

Ei sovi julkisesti tuoda asioita, missään ammatissa,vaikka olisi kuka tahansa. Voiko joku laittaa palstalle minkälaisia seksiblogeja muut pitää? Nymfomanian lisäksi seksiblogin pitäjää taitaa vaivata exhibitionismi- mikäpä muukaan saa ihmisen paljastamaan kaikkein yksityisimpiä asioitaan? On ihan hyvä että aletaan löytää ja hyväksyä rajoja sopimattomalle käyttäytymiselle. Tämä maailma on jo nyt niin seksuaalisuuden läpitunkemaa ettei lapsuudelle jää tilaa, johan taannoin esikouluikäiset pojat alistivat ja kohtelivat sukupuolisiveellisesti kaltoin pientä tyttöä, mitenkähän senkin asian tutkiminen lienee edennyt.

Jokainen aikuinen ihminen on lapselle esikuva oikeasta ja väärästä. Tietenkään kenenkään ei pidä lapsille näitä asioita mainostaa, mutta jos henkilö hoitaa työnsä huolella, ja ohjaa lapsia oikein ongelmaa ei ole.

Ja jos joku 4 vuotias päiväkodista jo osaa lukea ja löytää internettiin ja edes ymmärtää puoliakaan kirjoittajan blogista, se on vanhempien vika jotka päästävät nämä lapset internettiin. Kertokaas nyt oikeasti, minkätakia on teidän mielestä väärin olla seksuaalisesti aktiivinen, harrastaa seksiä paljon ja useamman kumppanin kanssa?

Mikä siinä on moraalisesti väärin? Ja kuka tahansa, joka työskentelee lastenkanssa voi olla pdeofiili. Sillä pedofiilit hakeutuvat ammatteihin, joissa he voivat olla tekemisissä lasten kanssa, olivat nymfoja tai ei. Nymfous ei ole perverssio. Nymfous ei ole perversio, mutta seksuaalinen häiriö kyllä ja löytyy myös suomalaisesta tautiluokituksesta.

Kyllä olin todella järkyttynyt,kun oma poika oli päässyt joitakin kautta katsomaan pornoa, Sitten olivat ihmiset saaneet kommentoida " kiihottavia asioita". Poika- miksi naiset kirjoittaa kuvaan, - olet herkku mies. Äitinä voitte kuvitella miten järkyttynyt olen kun 9 v poika,estoitta huolimatta pääsi sivulle,joka olisi pitännyt olla estetty.

Mutta löysin pornotähden 10 sivuisen pienen blogin. Tottakai sain siihen eston sitten myös,mutta voi noin iso asia löytyä blogien kautta. Mietin että,mitä olisi tapahtunut jos poika olisi päässyt lukemaan blogia?

Surullista että emme voi aina suojella lapsiamme pahoilta avoimilta asioilta. Miksi ihmiset eivät ajattele, mitä sinne nettiin kirjoittaa. Katsos kun maailmaa ei määritä sun penikkasi, minä pärjäsin kakarana aivan hyvin ilman nettiä.

Miksi vanhemmat päästävät noin nuoria lapsia nettiin? Tollainen pervo-pornoilija ei mun lapsia hoida saatanah soikoon!!!! HYi olkoon, kaikki homot. Sehän on Jumalan asettama seuraus maailman synneille, ja voi vain syyttää omaa syntymäänsä, jotka majanmaijoille joutas, helvetin kiirastuleen, ilman ruokaa ja juomaa. Voi sitten vapautua taakasta ilmoittumalla kristuksen joukkoihin ja oppimalla yhteiskunnan hyväksymälle tielle. Maailma on palautetteva kunnolisten ihmisten asuinpaikaksi.

Aloitetaan siitä, että te harrastatte sairaita palvontarituaalejanne ja laulatte lauluja saunatontuille - kukaan ei puutu, sen kuin. Katoliset papit ovatkin todettu heIvetin hyviksi hoitajiksi kuoripojille. Älkää tekään, pikkujeesukset, puuttuko muiden tekemisiin, niin kauan kuin saatte harrastaa sairaita juttujanne ja pakkoliittää lapsetkin huuhaajärjestöönne ilman heitä kuulematta.

Kummat ovat olleet julkisuudessa lasten hyväksikäytöstä epäiltynä, katoliset papit, lestadiolaiset miehet vai Melissa? Eikö millään ole enää väliä??? Täytyy kykkä sanoa, että tämän keskustelun perusteella voi todeta suomalaisten olevan erittäin suvaitsematonta kansaa. Toisaalta mitäs muutakaan tällaiselta takapajuselta peräjunttilalta voi olettaakkaan.

Monet sanovat, että "onpa suomessa sivistynyttä porukkaa". Ei ole, ei todellakaan ole. Suvaitsevaisuus on yksi sivistyneisyyden muoto, ja kun sitä ei täällä tunneta ei voida sanoa, että suomalaiset olisivat sivistyneitä.

Olen sitä mieltä, että kaikki on kirkon syytä, kirkon, joka on kaikista likaisin ja korruptoitunein instituutio tässä maailmassa. Älkää toki käsittäkö väärin, jokainen saa uskoa mihin haluaa ja en moiti itse kristinuskoa, vaikka en arvosta sen oppeja. Mutta kirkko instituutiona on sairas. Kristillinen kirkko pakottaa omia arvojaan muille ja eivät suostu edes kuuntelemaan toisten mielipiteitä.

Mutta kaiketi se on vain luonnollista jos kyseessä on noin vuotta vanha laitos. Jos nimittäin mietitään asiaa, niin monissa muissa kulttuureissa läpi historian on mm. Oikeastaan kaikissa muissa kulttuureissa, kuin lähi-idästä tulleiden uskontojen kristinusko, juutalaisuus ja islam kulttuureissa hyväksytään erilaisuus.

Kikko on maailman rutto. Toki jokaisella saa olla omat mielipiteet ja moraalit, mutta pitää muistaa että ne ovat vain yksi näkökulma asiaan. Monet nykyään, myös kirkkoon kuulumattomat ovat sitä mieltä, että yksi kumppani riittää koko elämäksi ja tämä on tällä hetkellä valtakäsitys.

Mikäs siinä, to each his own. Mutta muistakaa, että tämä käsitys on lähtöisin krsitinuskosta, se ei ole universaali totuus, eikä yhtään sen oikeampi kuin moniavioisuus.

Miettikää hyvät ihmiset, mistä nykyäänkin vallalla olevat käsitteet ja arvot tulevat. Ja mitä moraalikasvatukseen tulee, eikö ole hieman paksua puhua siitä, jos opetetaan lapselle, että taivaassa asustaa jakomielitautinen olio, joka päättää kaikesta.

Ja niille jotka eivät ymmärrä: Idiootti on muutenki Jos päiväkodin työntekijä laittaa seksiblogiinsa lapsen kuvan, niin ei ole sopiva työskentelemään lasten kanssa. Tosiaan pitää pitää kaukana viattomista lapsista tuommoiset. Pitäisikö pornosivuille pääsy kieltää ihan kaikilta, kuten Islannissa on nyt ehdotettu? Sisäministeri haluaa selvittää, voiko maa torjua nettipornon esimerkiksi estämällä pääsyn ulkomaisille pornosivustoille.

Mahdollisuutena ovat esimerkiksi estää pääsy pornosivustojen IP-osoitteisiin kokonaan tai sitten pakottaa operaattorit tekemään niin. Joo "Olisikohan peräti direktiivin arvoinen asia. Suojellaan lapsia ja nuorisoa! Valitettavaa toimintaa taas jonkun jaxuhalimasuasukki-lässyttäjän valitukset.

Milloin liika jeesustelu on liikaa? Missä kulkee tämän jeesustelukansakunnan tekopyhyyden rajat? Jos niitä jusupettereitä on tullut väännettyä sinne tarhaan vietäväksi, on täytynyt puuhastella lakanoiden välissä itsekin. Tämäkin tapaus tehostaa entisestään inhoani lapsiperheitä kohtaan. Lapsiperheet kirkuen vieväyt lapsensa ryhmäseksihullujen hoidettaviksi jne. Voi VlTTU, se lastentarha on työpaikka, siellä ei voi käyttäytyä miten itse haluaa, mutta kun se saattanan työpäivä on ohi, ei kenellekään kuulu passkan vertaa mitä se päivällä töissä ollut ihminen tekee.

Kumma ettei ihminen itse saa päättää mitä kehollaan tekee, kansa on kuin pahimman luokan sutenööri määräämässä hänen seksielämäänsä. Mutta joskus hänet olisi poltettu roviolla, joten onhan tämä ihmiskunta muutaman vauva-askeleen ottanut kohti sivistystä. Tai ehkäpä vain vähän ryöminyt. No periaatteessa juttu on niin, että kaikkea ei tarvitse uskoa mitä lukee. Se on sairaus siinä missä muutkin arkielämää huomattavasti kuormittavat riippuvuudet, kuten alkoholismi. Itsekkin paneskelin eilen emäntäni kanssa ja tänään aion paneskella kanssa.

Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle.

Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.

Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä? Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen?

Oon 12 vuotias tyttö, ja haluisin olla poika. Ostan aina poikien vaatteita, vaikka äiti sitä kyseenalaistaakin. Haluisin lyhyet hiukset, mutta äiti ei anna.

Mitä pitäisi tehdä ja sanoa, että äiti ymmärtäisi? Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan.

Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo.

Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne.

Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen.

Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi. Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa.

Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja.

Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa. Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo?

Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan.

Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Joinain päivinä haluisin parran ja leikata rinnat pois, ja joinain päivinä laitan mekon ja meikit naamaan ja olen ihan tyytyväinen. En koe inhoa erityisemmin naiseuteeni, mutta en millään pääse eroon siitä tunteesta että haluaisin myös olla mies. En uskalla alkaa järjestämään mitään vaihdosta koska pidän molemmista sukupuolista ja entä jos haluaisinkin vaihtaa takaisin naiseksi, osahan muutoksista on peruuttamattomia.

En tiedä yhtään mitä tehdä itteni kanssa, jos haluaisin olla vaan mies nii olisin vaihtanu jo vuosia sitten, mutta kun ei yhteiskunnassa vaan voi valita molempia. Ei mulla ole mitään uskallusta ruveta elämään molempien roolissa ja selitellä sitä sitten tuttaville, että miksi se pukeutuu välillä toiseen sukupuoleen. Ja kumpi sukupuoli olisi edes se johon vaihtaisin toisesta?

Painan kaikki nää ajatukset vaan taka-alalle, mutta ne on silti siellä aina. Ehkä kaikkein tärkein kysymys on, enkö mie vaiha sukupuolta vaan sen takia että pelkään "menettäväni" yhteiskunnan hyväksynnän ja mahollisuuden mennä ulos naisena ilman että kukaan katsoo sen kummemmin, vai enkö mie vaan vaihda koska en teidä kumpi olisin mielummin.

Oon 16v tyttö ja mun hyvä ystävä, saman ikäinen poika, kertoi mulle, että on homo ja on tiennyt sen jo puoli vuotta. Oon epäilly itekkin jo kauan, että hän varmaan on homo ja kerran kysyinkin häneltä, mutta hän vihastui pahasti ja on kieltänyt asian monta kertaa siitä lähtien.

Nytten hän ilman minkäänlaista varoitusta ilmoitti mulle, että on tosiaan homo. Olin aika järkyttynyt enkä siinä tilanteessa sanonut mitään järkevää. Hän varmaan loukkaantui, koska en millään tavalla tukenut kun hän kertoi tämän. Nyt ihmettelen, että miksi hän kielsi asian minulle monta kertaa, vaikka samaan aikaan kertoi toisille kavereilleen olevansa homo. En tiedä mitä voisin sanoa hänelle tähän asiaan liittyen jatkossa, kun juttelemme seuraavan kerran. Mulla ei oo ikinä ollut mitään homoja vastaan, mutta nytten kun tajusin , että mulla on homokaveri, niin olo tuntuu jotenkin siltä, että vihaisin homoja ylikaiken, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

Kaiken lisäksi hän pelkää, että kun hänen toiset kaverit, jotka eivät ole tyttöjä saavat tietää, niin he hylkäävät hänet heti ja niin he tekevätkin.

En nyt tiedä mitä mun pitäisi hänelle sanoa, kun en aiemmin sanonut mitään järkevää. Oon muutenkin aika järkyttynyt ja kaikki tunteet on ihan sekaisin, koska olin vähän ihastunutkin siihen, mutta hän tykkääkin pojista.

Hänellä on jopa ihastuskin jo. Mistä ihmeestä ihminen tietää sukupuoli-identiteettinsä? En tiedä miten hyvin voin luottaa tunteisiini, jotka hieman pohdintani aikana muuttuneet. Tiedän kyllä, että ihmisiä, jolla sukupuoli identiteetti "elää", mikä Genderfluid se olikaan.

Yksi vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä, vaan jos oikein itseäni tajuan minulla vaikeuksia joskus tuntuu ilmaista tunteitani , väärältä. Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Johtuu ehkä siitä, että en ole tunteistani puhunut kuin valittujen kanssa. Joskus, jos tulee aika paljastaa laajemmin asia, tietysti luonnollisesti jännittää miten lähipiiri reagoi. Olen luultavasti hakeutumassa lähiaikoina tutkimuksiin kuitenkin.

Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle. Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia.

Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä. Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa. Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon.

Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut. En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme. Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua.

Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani. En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle. Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut. Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa. Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä. En tiedä kenelle puhua. Hei, Olen kertonut perheelleni sukupuolettomuudestani, ja he ottivat sen aluksi neutraalisti.

Mutta kun aloin suosia enemmän miesten vaatteita, äitini ei ole tykännyt asiasta. On sanonut, että ostaisin edes joskus naisten vaatteita, pukeutuisin sukupuoleni mukaisesti yms. Asia vaivaa minua, ja mietin, pystynkö vasta täysi-ikäisenä olemaan oma itseni. Haluaisin saada vinkkejä siihen, miten voin saada vanhempani edes hyväksymään hiljaa.

Äiti on itse menneisyydessä osoittanut vahvasti mielipidettään homoja vastaan ja välit on hänen kansaan muutenkin kireät että pelkään jos nyt menen kertomaan niin äiti heittää minut mummolle asumaan. Yritin kerran kertoa sitä kautta että kerroin kuinka ihailen kuinka itsevarma tuure on ja että haluaisin olla kuin hän mutta äidin vastaus oli vain "No arvaapas mitä teillä on samanlaista? Te molemmat tykkäätte pojista" tai olen moneen kertaan kertonut hänelle kuinka mielestäni Halsey on kaunis ja ihana ja näin mutta hän vaan ei tajua.

Joillekkin kavereille olen jo kertonut mutta kun asia koulussakin levisi niin kiusaamaanhan siinä ruettiin eikä sekään kokemus auta tässä ollenkaan. Äiti on minulle todella tärkeä ja en missään tapauksessa haluaisi tuottaa hänelle pettymystä..

Olen vuotias tyttö ja minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisinkin oikeasti poika, mutta en oikein tiedä miten asian kanssa pitäisi edetä.

En ole kertonut tuntemuksistani vanhemmilleni tai sisaruksilleni, mutta olen jutellut asiasta parin kaverini kanssa, mutta asiasta on todella hankala jutella jonkun sellaisen kanssa jolla ei ole samanlaisia tuntemuksia. Olen etsinyt tietoa transsukupuolisuudesta ja lukenut joitain artikkeleja aiheesta, mutta en ole varma olenko oikeasti trans vai onko tämä jokin ohimenevä juttu.

Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun koin ensimmäisen kerran, että en ehkä olekaan tyttö vaan poika. En silloin tiennyt mitään transsukupuolisuudesta, mutta muistaakseni en edes ollut hämmentynyt omista tuntemuksistani vaan se tuntui ihan luonnolliselta ja vasta myöhemmin olen kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta asian suhteen.

Olen aina pukeutunut hieman poikamaisesti ja käytän paljon isoja paitoja ja löysiä housuja koska en halua korostaa muotojani ja olen käytännössä täysi vastakohta siskoilleni, jotka rakastavat laittautumista ja kauniita vaatteita. Olen myös huomannut käytöksessäni olevan paljon poikamaisia piirteitä. Olen yrittänyt pikkuhiljaa muuttaa ulkonäköäni poikamaisemmaksi esim. Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä.

Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä. Ja kun kyselin muutamalta kaveriltani ovatko he ikinä miettineet haluavansa olla poikia, minä oikeasti yllätyin, että he olivat vain joskus ajatelleet että saattaisi olla helpompaa olla poika, mutta ei muuta. Minusta se oli outoa. Moi, olen vuotias, ja synnyin tyttönä. En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä.

Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana. Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi.

Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta. En ole varma sukupuolestani.

Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle. Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja , ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta.

En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh".

Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin. En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut.

Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa. Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan.

En tiedä yhtään, miten ihmiset ympärilläni reagoisivat, jos tulisin kaapista ulos muuna kuin cisheterona. Nettikaverini ja kumppanini hyväksyvät. Oikeille kavereilleni en ole puhunut todella pitkään aikaan koska olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia paljon pois koulusta emmekä juuri pidä yhteyttä sen ulkopuolella, mutta hekin varmaan hyväksyisivät. Isäni on tosin sanonut, että hyväksyy minut millaisena ikinä olenkin, mutta minua silti pelottaa.

Jos käy ilmi että olen trans, en tiedä yhtään miten he suhtautuisivat siihen. Mitä olen nähnyt, isääni ällöttää ja äitini ei ymmärrä. Toki olen monta kertaa sanonut isälleni asioita tyyliin "en halua olla tyttö" "olen poika" yms, eikä hän ole suuttunut niistä tai reagoinut valtavan negatiivisesti. Myös se pelottaa, että jos olen trans, en ole "tarpeeksi trans".

Minulla on hyviä päivinä, joina tykkään naamastani ja joskus ehkä vartalostanikin. Ja mitä jos käykin ilmi, että en ole trans sen jälkeen kun vihdoin pääsen pois kaapista kaikille, tai olen jo aloittanut testosteronin oton? Myös testosteronin sivuvaikutukset pelottavat. Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan. Hiukseni ovat olleet aina minulle todella tärkeät, ja ovat vieläkin.

Uuden nimen valintakaan ei ole koskaan onnistunut, pysyvä muutos ahdistaa, ja muistakin syistä. En tiedä itsekään mitä ne ovat. Ajattelin kysyä vanhemmiltani mikä nimeni olisi jos olisin syntynyt poikana, mutta pelkään että he aavistaisivat jotain.

Pelottaa myös miten muu maailma reagoisi. Ihmisiä tapetaan joka päivä sen takia, ja heitä halveksitaan. Netissäkin näkee todella paljon vihaa erityisesti ei-cissukupuolisia kohtaan.

Pelkään että käykin ilmi että olen jotain minkä he laskevat "special snowflakeksi", ja heti kun olen onnellinen omana itsenäni, päädyn naurunalaiseksi julkisilla sivuilla. Olen pian vuotias transpoika ja homoseksuaali. Olen tuntenut olevani poikamainen aivan varhaislapsuudesta alkaen, mutta vasta murrosiässä selvittänyt tietoja sukupuolen moninaisuudesta ja tajunnut, että olen selvästi transsukupuolinen. Ennen, kun tiesin asiasta, olen aina kiinnostunut pojista. Kaverit ovat aina olleet suvaitsevaisia ja osa ovat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöstä, niin heille tulin kaapista ensimmäisenä.

He arvasivat, että olen trans ja homo. Kaverit ovat tukeneet mua aivan tähän päivään asti. Sisarukseni arvasivat myös, että olen trans ja homo. He pitävät mua veljenään. Äitini ja isäpuoleni välttelevät asiaa, tytöttelevät ja kutsuvat mua biologisella nimelläni, mikä aiheuttaa mulle kamalan olon. En mainitse siitä melkein ollenkaan, mutta kun mainitsen joskus, he kiertävät asian ja jatkavat tytöttelyä ja biologisen nimeni käyttöä.

Äitini sanoo, että on ottanut tietoa transsukupuolisuudesta, muttei silti vaikuta ymmärtävän. Kerran hän kysyi, mitä tiedän homoseksistä, niin vastasin, että paljonkin. Isäni taas ymmärtää mua, mutta meillä on niin huonot välit, ettemme juttele oikustaan ollenkaan. Kuitenkin kun näemme joskus, niin hän kyselee kuulumisiani. Isäni kertoi kerran, että hän on pitänyt mua aina poikamaisena ja että tykkäsin lapsena enemmän pojille suunnatuista jutuista.

Olen käynyt vuosia psykologin ja toimintaterapeutin luona juttelemassa. Ennen, kun täytin 18, niin mulle suositeltiin, että hakeutuisin transpoliklinikalle. Toteutin sen vasta, kun täytin 18 ja se harmittaa, sillä käyn yhä tutkimuskäynneillä, mitkä ovat venyneet henkisen rasitukseni takia. Haluisin saada äitini ja isäpuoleni ymmärtämään, että tytöttely ja biologisen nimen käyttö aiheuttavat mulle pahan olon.

Mikään ei kuitenkaan tunnu toimivan, vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta. Olen vuotias lapsonen ja panseksuaali. En ole vielä ulkona kaapista, mutta olen pudotellut pieniä vihjeitä, ja tiedän että ainakin parhaat ystäväni ottamaan sen hyvin. Perheestä en tiedä alkuunkaan, miten he sen ottavat, mutta sittenhän se nähdään, kun joskus loikkaan ulos kaapistani. Kysymykseni ei kuitenkaan liity tähän. Lapsena olen pukeutunut tyttöjen vaateisiin. Olen leikkinyt tyttöjen kanssa ja tyttöjen leluilla.

Jossain seiskaluokan alussa tajusin, että olen jotenkin erilainen, mutten tiennyt mitään termiä ja asia ahdisti. Olin silloin koulukiusattu, joten oli muutakin ajateltavaa ja pelotti muutenkin koko ajan. Nykyään 2 vuotta myöhemmin, asia on kunnossa, vaihdoin luokkaa: D Päätin haudata asian ja olla miettimättä sitä. En halua näyttää naiselta. Olen kahdeksannesta luokasta asti miettinyt hiusten leikkuuta "poikatukaksi".

Nyt, yhdeksännellä luokalla huomasin usein ajattelevani, että mitä jos en olekaan tyttö. Kaivoin sen seiskaluokan oudon tuntemuksen esiin. Ajatus oli jotenkin outo ja vieras, siksi päätin googlata asioita. Netistähän löytyikin oikein osuva nimitys. Luin lisää ja mitä enemmän luin, sitä enemmän tunnistin itseäni. Etsin samankaltaisia ihmisiä ja luin kokemuksia.

Tunnen todella olevani tällainen. Mitä jos tulen ulos kaapista ja perhe hylkää minut? Siskoni, joka on oikeastaan tärkein ihminen minulle, on uskoakseni positiivinen panseksuaalisuuteni suhteen. Perheestä en todellakaan osaa sanoa. En ole tullut kaapista panseksuaalina, joten en tiedä, pitäisikö minun kertoa ensin se, ja myöhemmin sukupuoleni vai kerronko molemmat kerralla?

Olen lukenut positiivisia kaapista ulos- tarinoita, mutta mitäpä jos oma tarinani jää vaille onnellista loppua? Olen vuotias ja minut on pienestä pitäen kasvatettu erittäin vahvasti tyttönä, lähes kaikkien stereotyyppien mukaan. Silti olen kuitenkin jo joitakin vuosia miettinyt, että onko kuitenkaan se tyttö, joksi minut kasvatettiin kuitenkaan minä, kun oma keho alkoi tuntua vieraalta ja inhottavalta murrosiän muutoksista. Tiedän olevani transsukupuolinen, mutta en uskalla puhua vanhemmilleni, sillä minua pelottaa heidän reaktionsa.

En usko että kumpikaan minua vihaisi, mutta äiti ei ehkä ottaisi sitä hyvin eikä varmasti suostuisi ottamaan minua tosissaan. Minusta tuntuu pahalta olla tässä naisellisessa vartalossa ja joka kerta kun äiti sanoo ".. Vain mun kaksi kaveria tietää, eikä kumpikaan asu samassa kaupungissa. Olen jo pidempään halunnut kertoa mun läheisemmille ja parhaimmille kavereille mutta olen jänistänyt joka kerta kun kertomiseen on tullut mahdollisuus.

En enää tiedä yhtään, mitä tehdä. En halua menettää mun kavereita, koska se niiden alakoulusta asti tuntema vähän omituinen tyttö onkin yhtäkkiä se omituinen poika. Haluaisin myös hankkia binderin, mutta en tiedä, kuinka voin sellaisen ostaa ilman vanhempia, enkä uskalla kysyä edes kavereilta apua Lue vastaus.

Oon kertonut tästä jo läheisille kavereille eli oon osittain kaapista ulkona. Mua kuitenki kuumottelee perheelle kertominen. Äiti on tehny selväks että sille ois ihan ok jos oisin lesbo. En kuitenkaa oo enää ihan varma mitä mieltä se on aromanttisuudesta tai -seksuaalisuudesta. Äiti on aina sanonu mulle kaikkea "poikaihkutusta" esim. En oo ikinä antanu mitään syytä aatella et mua kiinnostais tällaset. Oon jo vuosia sanonu näihin kommentteihin suoraan torjuvan vastauksen ja useamman kerran sanonut, että mua ei kiinnosta pojat eikä tytöt.

Oon toivonu et voisin välttää kaapista tulon kokonaan tällä taktiikalla. Äiti jatkaa näiden kommenttien tekoa ja muu perhe seuraa vierestä.

Ja perhe kyllä varmaanki tietää että aseksuaalisuus ja aromanttisuus on olemassa, ne on kaikella tapaa järkeviä, älykkäitä ja hyväksyviä. Äiti se oikeastaan onki mun ainoa huolenaihe just näiden kommenttien takia. Oon kuitenki sen ainoa tytär ja tiiän, että se varmasti haluais nähä mun menevän naimisiin ja hankkivan perheen. Onko mun aika nyt ihan suoraan tulla kaapista ulos äidille ja perheelle? Mä tosi mielellään välttäisin konfliktia ja en haluais tehä mitään numeroa itestäni koska mulle mun suuntautuminen on aika pieni juttu.

Tykkään kotona pukeutua naisten vaatteisiin ja olen aika sinut asian kanssa. Mielessä kuitenkin pyörii pelko mitä jos naapurit näkee esim.

Järjellä yritän aatella, että kotoa saan pukeutua miten haluan ja mulle on ihan sama vaikka näkee mutta kuitenkin pelottaa. Tilasin netistä ihanan vaaleanpunaisen naisten paidan. Onko teillä hyviä käytännön vinkkejä ja miten uskallan toteuttaa itseäni. Ärsyttää edes miettiä tallaista, kotona pitäisi saada tehdä mitä haluaa. Olen 13 vuotias poika. Olen syntynyt tytön kehoon mutta koen olevani poika. Kun täytin 9 niin huomasin, että kuinka poikien hiukset ja vaatteet ovat hienoja.

Sanoin silloin mun veljelle aina 9 vuotiaasta noin 11 vuotiaaksi asti, että haluan olla poika. Jos veljeni kertoi äidille, niin sanoin vaan että en halua olla poika koska pelkäsin äidin reaktiota. Nyt taas kadun, että en silloin asiaa äidille kertonut.

Tuossa 12 vuotiaana kerroin äidille haluavani lyhyet hiukset mihin äiti suostui. Vaikka jossain vaiheessa äitini taas rupesi vastustamaan asiaa. Hiusten leikkuun jälkeen olin onnellinen. Mutta ongelma oli, että mulla ei ollut poikien vaatteita. Myöhemmin rupesin keräämään poikien vaatteita ja hankkiuduin eroon tyttöjen vaatteista.

Ensin luulin, että olin vain ''tomboy'' mutta myöhemmin tajusin että olen trans. Päätin että en kertoisi äidilleni. No rupesin katsomaan muita lapsia youtubesta samassa tilanteessa, jotka olivat jo tulleet kaapista.

Itkin kun katsoin niitä koska halusin itsekkin olla poika. Sitten päätin, että nyt mun on pakko kertoa. Lähetin äidilleni viestin kuinka olen transsukupuolinen. Olen aina tiennyt, että äitini hyväksyisi asian koska hän on todella kiltti. Mutta pelkäsin että hän ei ottaisi asiaa tosissaan mutta toisin kävi. Ollaan käyty juttelemassa transtukipisteellä asiasta. Nyt saan olla poika ja minua kutsutaan pojaksi ja nimikin on eri.

No nyt mennään itse ongelmiin: Äitini ja veljeni ovat ainoat asiasta tietävät. Ei olla kerrottu muille. Mutta taas mun eno ja mummi ja pappa ovat taas semmoisia jotka varmaan eivät hyväksyisi asiaa niin kuinka niille voisi asian kertoa?

Sitten on ongelma, kun menen ensivuonna 7 luokalle ja äitini haluaa minut samaan kouluun kuin muut minun luokkalaiset. Itse haluan eri, koska en halua mennä nykyisten luokkalaisten kanssa samaan kouluun koska menen 7 luokalle poikana. Tulisi varmasti paljon kiusaamista ja kyselemistä. Ja eilen kun mainitsin asiasta, hän vain rupesi huutamaan asiasta, kuinka mun pitää mennä samaan kouluun heidän kanssaan ja valitti, kuinka teen asiasta niin vaikean.

Miten kertoisin äidille asiasta niin että en joutuisi kouluun mihin en halua? Sitten vielä koulu uinnit. Meillä on tulossa koulu-uinnit tässä lähipäivänä. Se ei sinänsä häiritse muuten koska olen vielä tässä koulussa tyttö.

Olen vain hieman pullea Mutta sitten kun menen yläkouluun niin siellä kun on uinnit mitä teen? Siellä olen poika ja joutuisin menemään tyttöjen tuijotettavaksi samaan pukukoppiin. Ja uimahalleissa ei uimapaitaoja saa käyttää. Äitini vain sanoo, että kyllä mä pärjään mutta asia silti pelottaa? Pitkään mietin, että olenko sujut asian kanssa ja luulin olevani, mutta enhän minä ole.

Olen tajunnut vasta äskettäin sen, että minä, ennen heterosuhteessa oleva nainen en enää koskaan tahdo elää miehen kanssa. Asian tajuaminen oli "kova juttu". Kukaan ystävistäni, läheisistäni tai lapsistani ei vielä tiedä mitään asiasta. Jotenkin ajattelin, että juttu on ihan helppo kertoa heille, kelle sen halusin kertoa, mutta ei ole. Pää lyö ihan tyhjää Olen siis seurustellut jo kauan naiseni kanssa, mutta salassa. Hän on ihana ja ymmärtää että edetään sen mukaan, miten minä haluan, mutta tiedän asian vaivaavan häntä.

Koittakaa saada sininen lanka viestistäni auki. Ajatukseni hämmentävät minua toisinaan. Muistan nuorempana miettineeni, etten halua olla lesbo. En muista koskaan ihastuneeni tyttöön, mutten muista nuoruudessani ihastuneeni myöskään poikaan.

Koulussa oli pakko huijata tykkäävänsä jostain pojasta, koska "niin kuului tehdä". Seksuaalisia tunteita minulla ei ollut silloin, eikä ole juuri nytkään. Nuorena muistan hävenneeni sitä, että tunsin vetoa puolialastomiin naisiin, en puolialastomiin miehiin.

Kuitenkin kokonaan alastomat ihmiset ovat melkein vain yököttäviä. Näin märkiä unia yleensä vain naisista, mikä tuntui hyvin väärältä. En halunnut olla lesbo. Muutaman viime vuoden ajan olen pohtinut omaa seksuaalisuuttani ja jos minun pitäisi nyt sanoittaa seksuaalinen suuntautumiseni, sanoisin reilusti olevani biseksuaali.

Tosin minusta on tyhmää kategorisoida itseäni. Katson ja kiihotun pornosta. Mieluiten katselen lesbo- tai homopornoa, heteropornossa kun miehet kohtelevat naisia niin kovakouraisesti, ettei sitä viitsi pitkään katsella. En koskaan puhu seksuaalisuudestani ystävilleni, mutta ehkä annan heidän ymmärtää, että pidän miehistä. Ystävieni puhuessa miehistä, minua ei yleensä kiinnosta ollenkaan. Näyttelen kuitenkin kiinnostunutta, koska "niin kuuluu tehdä".

En myöskään pysty käsittämään, kuinka he pystyvät kokemaan toisen ihmisen kiihottavana. Ihastun melko harvoin, mutta ihastuessani olen aina ihastunut miehiin. Ihastuminen kestää ehkä viikon tai kaksi, mutta tunne laantuu aina ja sen jälkeen tunnen itseni vain tyhmäksi, koska olen tuntenut sellaisia tunteita.

En ajattele ihastuksiani seksuaalisesti, lähinnä minusta olisi ihana vaikka painautua heidän kainaloonsa ja olla heidän lähellään. Se on lähinnä toteamus, ei niinkään säälittävä ajatus. En ole harrastanut koskaan seksiä tai ollut muussakaan intiimissä suhteessa. Joskus haluaisin parisuhteen, mutta viihdyn myös yksin. Jos mietin itseäni harrastamassa seksiä jonkun kanssa, niin ajatus naisesta on yleensä kiihottavampi ja "oikeampi".

Toisaalta voin fantasioida miehistä harrastamassa seksiä naisen kanssa, mutten yleensä osaa kuvitella itseäni sen naisen asemaan. Täytän kohta kolmekymmentä ja haluaisin täyttää ne normit, mitä yhteiskunta asettaa.

Tämän ikäisenä pitäisi olla jo puoliso. Teoriassa ajatus puolisosta on miellyttävä, mutta pidän myös paljon yksinolosta. Toisinaan pelkään, että joskus tuntisin oloni yksinäiseksi, jos en löydäkään puolisoa.

Entä jos joskus tulee aika, jolloin yksinolo ei olekaan enää ihanaa. En tiedä mistä voisin edes löytää puolison, koska viihdyn kotona niin hyvin. Ajatus baariin menemisestä ja olemisesta humalaisten ihmisten keskellä ahdistaa minua.

Joskus leikittelen ajatuksella, että menisin homobaariin ja löytäisin sieltä itselleni jonkun. En ole kuitenkaan toteuttanut tätä ajatusta, koska en oikein tykkää käydä missään. Mutta mistä voisin löytää jonkun, jos en koskaan mene mihinkään?

Näistä ajatuksista pääsen kysymyksiin, joita mietin aina välillä. Voinko kokea olevani biseksuaali, jos en kuitenkaan koe seksuaalisia tunteita? Voiko olla mahdollista, etten koskaan "löydä" seksuaalista minääni? Olenko epäonnistunut ihminen, jos en koskaan tunne seksuaalista vetoa oikeisiin ihmisiin?

Pitäisikö minun joskus testata miltä tuntuu, jos kertoisin jollekin tuntevani itseni biseksuaaliksi? Olenko ainoa, joka tuntee näin ristiriitaisia ajatuksia? Olen vuotias, aseksuaalinen, panromanttinen demipoika, syntymässä todettu sukupuoli on tyttö. Rupesin kyseenalaistamaan seksuaalisuuttani vähän alle kaksi vuotta sitten, ja sukupuoli mietitytti puolen vuoden ja vuoden sitten välillä.

Olen tullut ulos jo kaapista kaikille, joille on tarvinnut; kaverit, perhe, luokkatoverit, opettajat. Kaverit on ollu tosi ihania, osa opettajista kivoja myös, osa taas ihan vähän epämukavia, luokkatoverit ihan ok osa, mutta sitten perhe Aluksi mulla ei oikein ollut mitään ongelmia kehon kanssa, mutta pikkuhiljaa vihaan sitä enemmän ja enemmän.

Reidet ja takapuoli on ihan liian isot, rintojen pitäisi hävitä olemassaolosta, hartioiden pitäisi olla leveämmät Binderia olen yrittänyt hankkia, mutta äidin mielestä terveysriskit on ihan liian suuria, niin se nyt ei ainakaan vielä ole onnistunut. Alkaa jo harkita sen salaa hankkimista.

Sitten kanssa, kun on itselleen hankkinut miehekkäämmän nimen, se on vähän ristiriitaista. Olen sanonut, että syntymänimeä saa käyttää, ja niin ihmiset tekee, mutta sitä mukaan olen tajunnut että se saa itseni epävarmaksi ja epämukavaksi, kun ihmiset sitten sillä nimellä kutsuu.

Kumminkin tykkään siitä syntymänimestä, ja tuntuu siltä, että vanhemmat vähän yrittää saada mulle syyllisen olon kun käytän mun uutta nimeä.

Sitten kun mennään virallisempiin asioihin, kuten näytelmiin koe-esiintymiseen, niin tuleekin isompi dilemma, että mikä nimi siihen nyt pistetään. Vielä yksi asia, jonka takia lähinnä tämän viestin lähetin, on sellanen mistä oon vielä enemmän tiedoton ja avuton; ääni. Olen laulaja, eli en halua riskeerata mitään ääneni kanssa, enkä muutenkaan hirveän matalaa ääntä halua. Lisäksi hirveän suuri muutos pelottaa, eli hormoonijutuista taidan kieltäytyä.

Mutta silti ääni tuntuu aivan liian korkealta. Olen kuullut neuvoja siitä, että ääntä pitäisi vaan opetella madaltamaan, ja olen yrittänytkin, mutta tulokset tuntuu mulle ihan liian pieniltä ja mitättömiltä. Onko olemassa mitään muuta tapaa madaltaa ääntä? Alkaa tuntua vähän toivottomalta tämä. Onneksi ei nyt enempää tarvitse listata ongelmia ja heikkouksia kun niistä on suurimmaksi osaksi päästy eroon. Olen 15v ja tunnen olevani poika, vaikka olen syntynyt tytöksi. Osa kavereistani tietää ja he tukevat minua mutta perheeni ei vielä tiedä.

En uskalla puhua aikuisille tästä. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Siskoni suuttuu, kun puhun halustani olla poika jonka takia en uskalla täysin tulla ulos kaapista transsukupuolisena. Jo lapsena olen miettinyt haluani olla poika mutta olen työntänyt vain tunteeni syrjään ja yrittänyt olla kuin muut tytöt.

Olen aina halunnut mieluummin pelata ja hengata muiden poikien kanssa mutta minua ei huolita mukaan poikaporukkoihin koska heille olen tyttö. Oma tytönkehoni inhottaa minua ja aina kun minut lasketaan tytöksi se ahdistaa minua. Tutustuin omiin homoseksuaalisiin ajatuksiin homopornon kautta ollessani -luokalla.

Vihasin itseäni konservatiivisemman isäpuoleni takia, joka heitti vähän väliä läppää seksuaalivähemmistöjen kustannuksella ja haukkuen niihin kuuluvia ihmisiä. Aloin pikkuhiljaa miettiä, että entä jos tämä on pysyvä osa itseäni ja aloin hyväksyä olevani bi-seksuaali yläkoulun lopuilla. Kerroin tästä silloin uudesta päätelmästäni lukion 1. Silloin kaikki sekavuus alkoi. Hän oli aluksi tosi etäinen, aivan kuin hän olisi oppinut tuntemaan minut uudestaan.

Lopulta hän hyväksyi asian ja alkoi itsekin avautumaan minulla siitä että hän mietti omaa seksuaalisuuttaan ja epäili että hänellä oli vain "vaihe" käynnissä ja kiinnostus menisi ohi. Tästä tunnustuksesta syntyi seksuaalista jännitettä välillemme ja aloimme olla erittäin läheisiä, haalailimme ja lääpimme toisiamme, kun olimme kahdestaan. Kuvittelin että hän uskaltaisi harrastaa seksiä kanssani ja miettiä vaihtoehtoa yhteisestä parisuhteesta.

Omasta tunnustuksestani 4 kk eteenpäin hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa vakavasti. Näimme silti toisiamme ja hän antoi minun tulla iholle, mutta toistellen olevansa hetero. Toivoin että hän eroaisi nopeasti, jotta voisin alkaa seurustella hänen kanssaan niin kuin olin suunnitellut, mutta sitten kun tämä oletettu kuukauden odotus muuttui yli puolen vuoden odotukseksi, yritin erkaantua tunteellisesti tästä ystävästäni.

Se ei ollut helppo prosessi vaan itkin välillä hänen peräänsä. No luulin, että olin päässyt pahimman ohi noin 2 kk tauon jälkeen hänestä. Aloin näkemään häntä uudestaan kaverina, jouduin lohduttamaan häntä, kun hän erosi lopulta tyttöystävästään ja myös muutaman kerran sen jälkeen, kun hän yritti paikata sydäntään hyppäämällä aina seuraavan naisen kelkkaan mutta nekin suhteet menivät nurin.

Olin taas hänen ihollaan, mutta haaveilin vain seksistä enkä parisuhteesta. No noin kuukausi löysimme toisemme sellaisissa hormoni tasoissa, että olimme riisuutumassa, mutta tämä ystäväni kieltäytyi samaan aikaan kun aloin riisumaan hänen housujaan. Tämä jatkuva tunteellinen ja fyysinen kontakti häneen on tuonut vanhoja parisuhteen haluja takaisin, mutta tiedän, että nämä haaveet eivät ole mahdollisia, sillä tämä toinen puoliskoni on joko hetero, joka ei viitsi häätää minua pois ennen kuin olen edennyt liian pitkälle, tai on niin syvällä kaapissa, ettei sieltä aio ikinä tulla ulos.

Kärsin nyt tätä samaa paskaa mitä vuosi sitten. Tämä kaikki paska on tosin vahvistanut mielipidettäni siitä, että minun pitäisi tulla julkisesti ulos, etten matele joskus yhtä syvälle kaappiin, kuin tämä minun mahdollinen homo tai bi ystäväni. Sovin itseni kanssa heti itseni hyväksymisen jälkeen, etten tuli ulos julkisesti, mutta näitä ajatuksia on tullut yhä useammin mieleen viimeisen 2 kk aikana.

Tiedän että muut ystäväni tulisivat hyväksymään minut, mutta tämä konservatiivisempi isäpuoli minua huolettaa, kun asun vielä hänen luonaan. Olen vielä lukiossa ja taloudellisesti riippuvainen hänestä.

En halua, että minulla on turvaton olo kotonani, joten epäröin ulos tulemista. Lisäksi, jos päätän tulla ulos kaapista, niin se tulee vaikuttamaan minun koko loppuelämääni enkä voisi ottaa myöhemmin tunnusta takaisin, jos alan katua sitä. En ole varma edes omasta seksuaalisuuden "tyylistäni". Tosin en usko, että voisin ikänä ollakaan varma, se tekee ulos tulemisesta vielä pelottavampaa. Uskon että minun pitäisi tehdä se mutta olen epävarma ja vuotias päälakeni on harmaantumisen partaalla.

Olen vuotias, poika joka on bi. Perheessäni "heitetään läppää" yleensä bi ja homoista. Ja tuntuu että samoin tekee kaverini. Joten pelkään, että jos kerron kavereilleni minä menetän kaverini ja perhe ei oikein tykkäisi. Olen miettinyt paljon itsetuhoisia juttuja, vaikken haluisi. En ole saanut melkein yhtään unta viimeiseen kuukauteen ja se on vaikuttanut koulutyöhöni erittäin suuresti.

Öisin vaan mietin mitä tulee tapahtumaan ja mietin silloinkin itsetuhoisia juttuja. Tiedän ettei se ole tervettä ja teen pienestä asiasta elämässäni suuren jutun, mutta tuntuu että olen hukassa. Enkä ole varma kenen kanssa haluaisin puhua mutta täällä minua ei tunnisteta. Olen vuotias nainen. Erosin viime kesänä miehestäni ja nyt olen 3 lapsen yksinhuoltaja. Olen varmasti jo teini ikäisestä tuntenut vetoa tietynlaisiin naisiin, yleensä myöhemmin oppien heidän olevan lesboja. Kyllä monet miehetkin minua viehättävät, mutta yleisesti minusta naiset ovat huomattavasti kiihottavampia Ja näitä olen miettinyt yli kymmenen vuotta, myöskin oli yksi iso syy eroon ex- mieheni kanssa.

Mutta eihän minulla Ole koskaan ollut mitään kenenkään naisen kanssa, en tiedä mistä haaveilen vai haaveilenko edes? Olenko muuten vain kiinnostunut? Ja onko sillä edes loppujen lopuksi väliä? Ja olisiko ylipäänsä väärin lähteä etsimään omaa seksuaalisuuttani nyt kun olen jo äiti ja lapseni tottuneet ns.

Normaaliin äiti-isä perheeseen ja sittemmin ero perheeseen? Löysin feminismin, kun aloin käyttää nettiä enemmän, noin vuotiaana. Feminismin mukana tulivat uudet seksuaalisuudet, sukupuolet ja politiikan osat. Kiinnostuin etenkin aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta, kun tunsin itseni kategorioihin sopivaksi.

Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni. Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi. Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta.

Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa. Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä. Silti epäilen asiaa välillä. Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen.

Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin. En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta. En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen.

Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen. Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni.

Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan. Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu. Romantiikka ei itseänikään kiinnosta.

Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni. Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta. Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen.

Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla. Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe? Olen 15 vuotias tyttö ja tunnen olevani lesbo. Minulla on tällä hetkellä tyttöystävä, josta tietävät läheiset ja vanhempani. Ongelmani tässä on, että tyttöystäväni vanhemmat ovat järkyttyneitä suhteestamme ja se loukkaa, sekä harmittaa heitä hyvin paljon.

Tämä on saanut tyttöystäväni epäröimään suhdettamme vähän, koska vanhempansa ovat niin rikki asiasta. Kun tyttöystäväni kertoi asiasta, vanhemmilleen vakuutti hän kuitenkin, ettei asia muka vaikuttaisi suhteeseemme mitenkään, mutta nyt se on vaikuttamassa ja erittäin paljon. En missään nimessä haluaisi menettää tyttöystävääni varsinkaan, kun olimme ensin parhaita kavereita, jotka rakastuivat. Olen ollut monessa suhteessa pojan kanssa ennenkin eikä tytöt kiinnostaneet aiemmin kuin nytten ja tunnen jopa olevani syvästi rakastunut häneen ja samoin hän minuun.

Aina kun yritän puhua tästä ongelmasta mikä meillä on hänen vanhempiensa ja meidän välillä, hän sulkee minut ulos asiasta. Ja on alkanut peittelemään tunteitaan minuun. Vähän kuitenkin hän aina välillä puhuu yhteisestä tulevaisuudestamme, kun toisinaan tiputtaa minut maan pintaan ja sanoo että seurustelusuhteemme voisi olla loppumassa.

Mikä neuvoksi, kun en halua menettää häntä, mutta hänen vanhempansa ovat asiansa tiellä ja tyttöystäväni luulee, että minusta eroaminen helpottaisi välejään vanhempiinsa? Hei, oon vuotias joka identifioi itsensä transmieheksi. Mutta mä aina ajattelen, etten voi olla transmies koska must ei oo aina tuntunu siltä et oon syntyny väärään kehoon. Nää tuntemukset alko joskus 7-luokan alussa. Melkein kaikki aina kertoo netissä et ne on aina tienny olevansa jotai muuta ku se sukupuoli mihin he ovat syntyneet.

Iskä sanoo et ei pahalla mut se on vaa vaihe. Tuntuu et kukaan ei ota mua tosissaan. En uskalla sanoo iskälle et kutsuis mua sillä nimellä millä oon itestäni ajatellu. En tiiä sen kantaa transihmisiin. Mutta kun mä tunnen dysforiaa omaa kehoani kohtaan. Haluisin vaa joskus ottaa sakset ja leikata rintani pois. Toki mulla on binderi, mut se ei poista sitä faktaa et mul on tissit.

En tiiä ees et saanko hormoonit täysikäsenä. Mua pelottaa se idea et joutuisin elää tässä kehossa lopun ikääni. Olen pohtinut jo jonkin aikaa kaapista ulos tulemista olen siis bi nainen vanhemmilleni, mutta minulla on vahva epäilys, etteivät he hyväksy suuntautumistani. Olen seurustellut kerran tytön kanssa, mutta suhteen salailu tuotti liikaa ahdistusta ja itsekin oli vasta tullut juuri sinuiksi oman suuntautumiseni kanssa.

Olen surullinen, koska eroon vaikutti vahvasti pelko vanhempieni suhtautumisesta, joten haluaisin kertoa heille asiasta, mutta en tiedä kuinka sen tekisin. Välit vanhempieni kanssa ovat vaakalaudalla, jos kerron asiasta, mutta en toisaalta haluaisi enää piilotella osaa itsestäni. Vuoden alkusyksystä tajusin olevani biseksuaali. Tulin kaapista ensin kolmelle suomalaiselle kaverilleni ja vähän ajan päästä parhaalle kaverilleni tekstarin kautta.

Julkaisin myös twitterissä seksuaalisesta suuntautumisestani kertovan tekstin. Laitoin tekstistä näyttökaappauksen yksityiselle instagram-tililleni, jota seuraavat lähinnä vain jotkut kaverit ja muutama luokkalaiseni, ja lähetin kuvaan linkin noin viiden läheisimmän kaverin whatsapp-ryhmään.

Olen siis tullut kaapista vain osittain, mutta tähän mennessä jokainen seksuaalisesta suuntautumisestani tietoinen on hyväksynyt minut biseksuaalina.

Minulla itsellänikään ei ole ongelmaa seksuaalisuuteni kanssa, olen itseasiassa ylpeä siitä ja täten hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ensimmäinen ongelmani kuitenkin on siinä, etten uskalla tulla kaapista perheelleni. Äitini, pikkuveljeni ja isäpuoleni vitsailevat usein esimerkiksi homojen kustannuksella. Etenkin äitini vanhemmat ovat hyvin vanhanaikaisia, tyytyväisiä Donald Trumpin voittoon ja rasistisia. He vastustavat homoseksuaalisuutta vahvasti. Uskon, että isäni ja äitipuoleni hyväksyisivät seksuaalisuuteni, mutta kaapista tulo pelottaa silti paljon.

Toiseksi haluaisin vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja puolustaa lgbt-yhteisöä esimerkiksi taistelemalla heteronormatiivisuutta, koulujen ajatusta vain kahdesta sukupuolesta "tytöt sinne, pojat tänne" , ennakkoluuloja, yms. En kuitenkaan tiedä tähän sopivaa keinoa. Olen yrittänyt etsiä internetistä, mutten keksi mitään järkevää tapaa.

Olisiko mahdollista saada vinkkejä tähän liittyen? Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön. Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla.

Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista. Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa.

Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni. Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: Mitä minun siis pitäisi tehdä? Hei, olen 13 vuotias "tyttö": Olen taistellut tätä asiaa vastaan jo vuotta. Olin pienempänä prinsessa mutta jo ennen murrosikää olen alkanut tuntemaan vierautta tyttömäistä kehoani kohtaan, ja se on vain pahentunut tässä murrosiän aikana.

Olen yrittänyt hyväksyä itseni sellaisena, kuin olen, mutta se ei vain yksinkertaisesti enää onnistu. En pysty hyväksymään kehoani, ja sitä että olen tyttö. Olen ollut aina erilainen kuin muut, koska olen ujo ja minulla on valikoivaa puhumattomuutta. Minua on myös syrjitty erilaisuuteni vuoksi koko kouluelämäni ajan. Pienempänäkin olin lähes aina leikeissä pojan roolissa, ja minusta se tuntui oikealta. Minulla on ollut myös tyttökaveri ja hänenkin seurassaan olin enemmän pojan roolissa.

Siksi minua jotenkin ällöttää naisellisuus, vaikka kuitenkin arvostan sitä omalla tavallaan. Itken lähes joka päivä yksin vain sitä että olen väärässä kehossa. Koulussa liikunnassa en mennyt uintiin mukaan ollenkaan.

Jotenkin tuntuu siltä, että en vain kuulu liikunnassa tyttöjen joukkoon. Kun koulussa nyt yläasteella pidettiin ne itsenäisyydenpäivän tanssijaiset vai mikä se nyt ikinä onkaan, niin panikoin siitä etukäteen aivan kauheasti.

Yritin kysellä mitä tyttöjen täytyy panna päälleen, ja vastaukseksi sain, että tyttöjen on pakko panna mekko. Enkä sitten tietenkään laittanut mekkoa, koska se tuntuisi todella ahdistavalta. Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa olin sitten meidän luokan ainut "tyttö" jolla ei ollut mekkoa. Oikeastaan taisin olla koko koulun ainut.

Muutama oli, jolla oli jotain hameen kaltaista, mutta minulla oli poikamainen paita ja mustat farkut. Minua ahdisti, kun kaikki tuijottivat minua, kun tanssin jonkun pojan kanssa.

Olisin mieluummin halunnut tanssia tytön kanssa. Seuraavana päivänä kaikki tuijottivat minua koulussa ja olisin vain halunnut itkeä ja paeta, mutta en voinut. Minun oli pakko vain nielaista suru. En oikeasti enää tiedä, mitä merkitystä minulla on, kun en ole onnellinen. Minulla on tyttömäinen nimi, mutta se tuntuu oikealta, enkä ehkä ikinä tahtoisi muuttaa sitä. Käytän myös poikamaisia vaatteita ja minulla on lyhyt tukka ei polkkatukkaa vaan sellainen lyhyt poikamainen.

Olen ihastunut poikiin sillä tavalla, että tahtoisin itsekin olla sellainen, mutta jos menisin naimisiin, menisin varmaan tytön kanssa. Vanhempani ovat tietoisia siitä, että olen mieluummin poika, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

He ovat hyvin ymmärtäväisiä, ja tukevat minua, mutta jotkut sukulaiseni ja luokkakaverit vain eivät tunnu ymmärtävän, että kaikki saavat olla erilaisia ihmisiä. Loukkaannun siitä, jos esimerkiksi luokkalaiseni puhuvat väärin siitä tai kun he ajattelevat, että se olisi muka jotenkin outoa tai hassua, että joku tyttö haluaa olla poika tai jotain vastaavaa. Haluaisin kuitenkin löytää jonkun toisenkin ihmisen vanhempieni lisäksi, joka ymmärtää tällaisia asioita, joka ymmärtäisi minua.

Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan. Minulla ei ole ollenkaan ystäviä ja olen syrjitty, enkä enää tiedä mitä tehdä ja mitä merkitystä minulla on. En osaa hyväksyä itseäni. Anteeksi todella pitkästä tekstistä ja kiitos vastauksesta etukäteen. Hei, olen pian vuotias nainen ja muutaman viime vuoden aikana seksuaali-identiteettini on ollut melkoisessa myllerryksessä, enkä oikein tiedä enää, mitä ja ketä uskoa tai mitkä ajatukseni ja kokemukseni ovat "totta".

Yläasteiässä huomasin, että minua eivät pojat ja seurustelu kiinnostaneet lainkaan ja että se teki minusta jonkinlaisen kummajaisen.

.. 3. tammikuu BB Vierailija Suomalainen seksivalituskin on enemmänkin terveystietoa. Jos esimerkiksi homoseksuaalisuuden nimeäisi nykyään häiriöksi tai sairaudeksi, niin . Ja jätkiähän nämä palstalle kirjoittelevat miehet antavat ainakin ymmärtää Miksi minun pitäisi haluta ottaa mieheni penis _suuhuni_?!. 6. toukokuu Mummoja pissalla jättikullia mobiilipornoa mies pillu video. . Haen ilmaista treffiseuraa jäykistyva penis extrasize kokemuksia suomi. . seksiä asento mummo onanoi pojan spermat pillun kuvia virtsaputken masturbointi apulanta lyrics homoseksuaalit. . Kesken saunassa bb talo sonni panee xpillu viteo. marraskuu Big Brother Katso alastonkuvat ja lataa video, jossa tissit vilahtaa Maajussille morsian suomalainen mies vaaka ja rapu ilmaiset vanhat seksikkäät Mif saa Hevosen kullin kehittäminen hauislihaksen repeämä peräsuolen tyhjennys pano. .. Prostitutes in helsinki penis lävistys Treffit kuopio eroottinen.

Peniksen kehittäminen bb homoseksuaaliseen suomi meis

: Peniksen kehittäminen bb homoseksuaaliseen suomi meis

Treffit.suomi24 homoseksuaaliseen search hentai sex video Homoseksuaaliseen emmaljunga tampere eroottisia tekstejä
ILMAINEN HOMOSEKSUAALISEEN SEKSI SUOMALAINEN SEX Homoseksuaaliseen ccdate suomi eturauhasen hierontaa
KAUNIS KALU RAKKAUSHOROSKOOPPI ME GAY NAISET Homoseksuaaliseen hieronta espoon keskus suomiporni
Peniksen kehittäminen bb homoseksuaaliseen suomi meis Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Typeräähän noita asioita on julkisesti huudella mutta mitä sitten. Olen jo 2 kirjettä kirjoittanut vaimolleni. Siis kun hän näkisi seksikkäitä kuvia, niin se ei aiheuttaisi intohimoa eikä inhoakaan. Anuksessa tallinna intti puhelinseksi thai tyttö txt viesti seuraa tytölle alkaa kasvaa pillun liemet lentää suomalaista kiinnostaa aikuinen nainen super iso tissittä opettajaa pannaan anaalia.
3. tammikuu BB Vierailija Suomalainen seksivalituskin on enemmänkin terveystietoa. Jos esimerkiksi homoseksuaalisuuden nimeäisi nykyään häiriöksi tai sairaudeksi, niin . Ja jätkiähän nämä palstalle kirjoittelevat miehet antavat ainakin ymmärtää Miksi minun pitäisi haluta ottaa mieheni penis _suuhuni_?!. tammikuu meuemagrecimento.net?ref=rss Siinä esimerkki häntä niin paljon ja lipität isäsi penistä kun rakastat häntäkin valtavasti? Tästä tuli mieleen BB:ssä ollut mies opettaja, mikä sen nimi nyt olikaan, läpi historian on mm. homoseksuaalisuus ollut aivan hyväksyttävää. lokakuu lisäämeuemagrecimento.net · 0 Lähettänyt: eri mies - klo Tunnisteet.

Naiset nussii homo helsinki sex shop