Ehkä, jos saa koiralle hoitajan ja sata muuta epämääräistä muuttujaa, joista ei ota hullukaan selvää; ja joka kuulostaa lähinnä siltä, että tyyppi ei halua sitoutua tapaamiseen, vaan mennä fiiliksen mukaan. Amir ilmoitti yllättäen, että voisi mieluummin tullakin kyläilemään torstain asemesta lauantaina iltapäivästä, mikäli minulle vain suinkin sopii.

En aio — enkä voi - laskea Mossen varaan, joten ilmoitin epäröimättä, että toki sopii ja tervetuloa. Amir ei jää yöksi, mutta mietiskelen tällä hetkellä kuumeisesti, kauanko mies ajatteli viipyä; jälleen kerran ruokatarjottavapanikoinnit , sillä vieraanvarainen emäntä tarjoaa myös pientä tai suurta naposteltavaa visiitin kestosta riippuen, eikä jätä anniskeluja vain VÄLIpalaan anteeksi, olen lukenut liikaa Rivo-Riittoja Fingerporista.

Voinko leikata sitä samoilla veitsillä, joilla olen leikellyt Mosselle ribsejä? Voinko säilyttää tarjottaviani jääkaapissa, jossa sievässä rivissä napottavat niin pekonikuutiot kuin kinkkuviipaleetkin? Ja…ehkä täytyy sitten pistää lappu luukulle, mikäli Mossella sitten lauantaina välähtääkin, että hän voisi sittenkin tulla kylään. Torstain ja lauantain väli olisi vielä ollut tarpeeksi pitkä, mutta en taida taipua vastaanottamaan kahta miestä saman päivän aikana. Ei olisi halal eikä kosher tämä ollenkaan.

Toki vastaanottaisin mieluummin Mossen Amir on vielä musta hevonen petipuuhissa, joskin suutelunsa on vähintäänkin lupaavaa , mutta otan mieluummin varman muuttujilla, kuin epävarman tyydytystakuulla.

Yksi muuttuja tosin on, että emme ole Amirin kanssa itseasiassa edes keskustelleet siitä, mihin hänen visiittinsä tulisi minun mielestäni johtaa; mitä, jos tyyppi on tulossa vain teetä juomaan?

Viisas nainen kysyisi tätä ihan kylmästi whatsappissa; mutta minä olen jostain perhanan syystä, jota en itsekään täydellisesti tajua, ihan älyttömän ujo Amirin seurassa. Juontanee juurensa niihin aikoihin, kun olin työni puolesta paljon tekemisissä yhden tosi-tosi pelottavan imamin kanssa.

Mies oli oikeasti itse lempeys, mutta kokonsa ja äänensä volyymi sai nuoren naisen pelkäämään atavistisesti. Varaan varulta kondomeja, ja mikäli päädyn vain juomaan teetä, voin aina vastata myöntävästi Mosselle, mikäli tämä päättää ilmestyä paikalle. Täytyy vain katsoa, että Amir on ensin kunnolla poistunut, Mosse ei valitettavasti jaa suopeuttani arabeja kohtaan… Sitäpaitsi haluan oikeasti myös puhua Amirin kanssa, sillä näillä näkymin toukokuun vapaaehtoisprojektini suuntautuu muslimimaahan.

Apua, tuossahan on katastrofin ainekset kasassa. Vielä kun Ykkönen palaa samaan soppaan yllättäen kotiin niin huh. Et varmasti tyytyisi siihen ja se ei pettämistäsi lopettaisi. Minulle riittäisi kerta viikossa. Se ei olisi tarpeeksi - siinä olet oikeassa - mutta se olisi riittävästi, tyytyisin siihen kyllä.

Sen verran olisin valmis joustamaan omista tarpeistani. Jotain tilastoja olen lukenut, missä kysyttiin ihmisiltä, että jos puoliso pettäisi, niin jatkuisiko suhde vai ei, ja haluaisivatko he tietää vai ei. Enemmistö sanoisi että suhde jatkuisi ja että he eivät haluaisi tietää. Vaikeita kysymyksiä nämä on, ja kautta aikojen ja kulttuurien vieraissa pedeissä on vierailtu. Aika monella meistäkin geeniperimässä muita kuin virallisten esi-isien geenejä.

Joo, juuri näin meilläkin Mehän ollaan puhuttu jopa avioerosta, ja miehen kanta oli, että se on kaikkein viimeisin vaihtoehto, jonka edelle menee "salapettäminen" tai jopa avoin suhde. Usein nuoren miehen seksidraivi on niin vahva, että myöhemminkin voi ymmärrystä löytyä sille, kuinka perustavanlaatuisista ja inhimillisistä tarpeista on kyse. En osaa sanoa mikä on oikea tapa elää parisuhdetta, eikä mielestäni kenenkään kuulu muiden suhteita arvottaakaan, mutta löydän paljon aikuista ja kaunista kunnioitusta sinun ja miehesi suhteesta.

Kiitos, kun kirjoitit aiheesta! Ensinnäkin täytyy sanoa, että teksti oli tosi hyvin kirjoitettu, raaka ja rehellinen.

Arvostan sitä, että kirjoitat itseäsi säästelemättä ja totuutta kaunistelematta. Näinhän se on, että moraali on venyvä kuminauha. Vaikka nauha venyy, se ei toivottavasti täysin katkea. Sitä en tiedä, onko paluuta alkutilaan koskaan olemassa, vaikka paine hellittäisikin. Olen tehnyt omasta elämänpiiristäni sen havainnon, että mitä musta-valkoisempi ja jyrkempi periaate, sen todennäköisemmin sitä rikotaan, kun tilanne tulee.

Ihan kuin periaatteen jyrkkyys jo kertoisi henkilön pelosta, että itsestäkin löytyy tarvittaessa se tummempi harmaan sävy. Itse ajattelen, että tarvittaessa pystyisin kaikkeen samaan kuin sinäkin.

En kuvittele hetkeäkään olevani sellaisen yläpuolella tunteiden, epätoivon ja tilaisuuden tullessa. En halua olla se ihminen.

Teen kaikkeni, ettei siihen päädytä. Mutta niinhän sinäkin teit. Minusta se myös näyttää sen, mitä moni lukija ei tunnu aina sisäistävän — olet itse itsesi kovin kriitikko. Toisaalta totuus on se, että itseään täytyy rakastaa ja itselleen täytyy olla armollinen, jos aikoo elää tätä elämää. Vaikka olisikin oman elämänsä Heisenberg. Oma kokemukseni on osoittanut, että niin kauan kun härkää ei tartuta sarvista, mikään ei muutu. Oma tilanteeni on päinvastainen kuin Cougarilla.

Kärsin itse haluttomuudesta ja mieheni sijaiskärsii asiasta minun kauttani. Koska rakastamme toisiamme, olemme kumpikin sitoutuneet yrittämään tahoillamme. Minä käsittelen haluttomuuttani terapiassa. Ja puolisoni on joustanut omista haluistaan ja yrittänyt löytää kanssani läheisyyden suhteen uutta yhteistä säveltä. En tiedä vielä selviämmekö tilanteesta. Moni täällä kommentoiva penää ykkösmiehen oikeuksia.

Mutta ehkäpä hänkin sisimmässään tietää, että on myös itsekästä vaatia toista elämään seksittömässä parisuhteessa. Ainakin ajattelen niin oman puolisoni suhteen. Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Mutta niin kaun kuin on rakkautta, on toivoa: Itse olen täysin samaa mieltä, vaikken pettämistä itse osaisi ajatellakaan omalle kohdalleni ratkaisuna vastaavaan tilanteeseen.

Luulenpa että teidän pitäisi ykkösmiehen kanssa käydä testaamassa parisuhdejooga, parisuhdeterapia sekä seksiterapia. Jälkimmäiseen suosittelen miltei sellaista huuhaa terapeuttia enemmänkin, muistaakseni hesarissa kirjoitettiin tällaisestä ihan vasta tässä keväällä! Sellaisesta marttamaisesta tädistä joka oli aivan toista kuin ne thai-hierojat. Työpaikan taukotilassa luin lehteä jossa psykologi Luukkala kertoi että koetinkiviä on se että parisuhteeseen panostetaan liian vähän aikaa tai se että siltä vaaditaan liikaa.

Liikaa tunteista puhuminen ei ole välttämättä hyväksi suhteelle, niistä on hyvä puhua silloin kun määritetään suhteen odotukset, arvot ja tavoitteet.

Sen jälkeen pitää olla tekoja niiden saavuttamiseksi. Suhteen peruspilarit olisivat nämä: Sopivasti erilaiset, ei tarvitse olla aina samaa mieltä ja toisen eriävää mielipidettä tulisi myös kunnioittaa - eikä toista saa muuttaa liikoja nimittäin jos toinen alkaa toimia samalla tavalla kuin itse niin molemmista tulee kovin samanlaisia ja suhteen jännite katoaa, sitten ollaan kuin sisko ja veli.

Tarpeeksi yhdessä - riittävästi erossa, parisuhteessa pitää olla yhteisiä juttuja mutta myös omia juttuja, pitää kannustaa toista menemään viettämään 'poikien tai tyttöjeniltaa' ja luopua siitä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.

Elinikäinen oppiminen, on tärkeää löytää ne omat juttunsa josta saa kicksejä elämäänsä koska positiiviset asiat heijastuu positiivisena suhteeseenkin. Itse muuten olen ollut kahdesti sellaisessa suhteessa missä on haluttomuutta esiintynyt. Ensinnä olin suhteessa Bernoul-fanin kanssa jonka kanssa asuimme yhdessä ja naimme kuin kanit. Sitten häntä lakkasi tekemästä mieli. Hajosin miltei joka kosketuksesta koska olin niin puutteessa.

Mietin pettämistä, saatoin masturboida 10krt päivässä mutta se ei korvaa siltikään toisen kosketusta. Lopulta erosimme koska hän ei syttynyt tarpeeksi minusta. Toisessa suhteessa minä olin se haluton sen jälkeen kun mies antoi itsensä lihoa 35kg.

Hän ei ollut mielestäni se mies johon rakastuin, se joka kävi salilla, hoiti itseänsä. Vaikka parisuhdeterapeutti sanoi että jos rakastaa toista niin lihoaminen ei vaikuta haluavuuteen oli mielestäni terapeutti väärässä siitä. Oma libidoni kuoli tyystin. Miten toisin olisit toiminut - oletettavasti - jos teillä olisi lapsia? Entä miten kehottaisit puutteessa elävää perheenäitiä toimimaan?

Ehkä mä äitinä olisin asettanut lasten "turvallisuuden" siis siinä mielessä, että pettämisestä kiinni jäädessä on aina riski, että se on parisuhteen loppu oman intohimoni edelle; ja ehkä mulla olisi ollut myös vähemmän aikaa ja tilaisuuksia pettää; tai ehkä mä vaan olisin ollut niin poikki lasten hoidosta, etten olisi jaksanut edes ajatella seksiä: Mä kehottaisin puutteessa olevaa perheenäitiä toimimaan samalla tavalla kuin neuvoisin muitakin vakituisessa suhteessa olevia puutteessa eläviä toimimaan.

Eli ei tietenkään ole mitään yleispätevää neuvoa, vaan ratkaisu on tehtävä ihan itse. Parisuhteelle voi tulla loppu ilman sitä pettämistäkin, joko seksin toimimattomuuden tai kymmenien muiden syiden vuoksi. Voihan sitä "lasten hyvinvointia" ajatellen olla pettämättä, mutta ei se silti sitä takaa, että lapset saisivat elää hyvässä turvallisessa kahden vanhemman perheessä koko lapsuutensa.

Kenties seksittömyys tekee toisesta hyvin onnettoman ja lapset saavat katsella masentunutta vanhempaa päivästä toiseen onko se hyvä? Tai seksittömyys aiheuttaa yleisestikin tyytymättömyyttä parisuhteeseen ja siitä mennään kohti eroa joka tapauksessa. En tietenkään silti suosittele pettämistä kenellekään. Parisuhteessa toiseen tulisi voida luottaa ja pettäminen rikkoo pahasti tämän luottamuksen. Jos hommaa ei saa toimimaan esim. Monet eivät tietenkään ole valmiita jakamaan kumppaniaan toisen kanssa avoimen suhteen muodossa, vaikka eivät itse olisi seksistä kiinnostuneita.

Tämä on aika epäreilua, sillä eiköhän se ole oletus jos ei muuta ole sitten sovittu , että kumppanin kanssa on tarkoitus harrastaa seksiä. Jos rakastaa toista, eikö halua hänen olevan tyytyväinen? Tästä pääseekin sitten tällaiseen tilanteeseen kuin Puuman tapaus on.

Pettääkö jos avoimesta suhteesta ei saada sovittua vai lopettaako suhde, vaikka parisuhde muuten tuntuu toimivan? Se on sitten ihan jokaisen oman mietinnän alla. Onko parisuhde oikeasti toimiva, jos toiselle joutuu koko ajan valehtelemaan jne. Meikä päätti just suhteen tänään kun just toi tunne puuttui kokonaan vaikka suhde toimi muuten hyvin ja mies oli kaikkea mitä olisi voinut kumppanista toivoa Sitä tunteen puutetta ei edes hyvä seksi korvannut.

Ihmisillä on myös periaatteita arvoja ja etiikkaa. Periaatteet ovat niitä sisäisiä rajoja, joita ihminen EI ylitä. Kuten enemmistö ei petä, ja periaate on: Periaatteen ihminen ei riko omia lupauksia itselle, kuten hän ei petä edes seksittömyyden vuoksi, vaan ratkaisee ongelmansa muulla keinoin.

Toinen, aika yleinen periaate on: Periaatteistaan ihminen vastaa vain itselle. Paitsi jos muut tulevat loukatuksi, on jo toisin. Jos oma moraali on sitä, että suo itselle enemmän oikeuksia kuin suo toiselle, oma moraali on sitä, että päätti olla tasa-arvoisempi kuin muut. On yleinen moraali, laki perustuu siihen. Lain taustalla on jokaisen ihmisen tasa-arvoisuuden periaate.

Kuten, on olemassa laki toisen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rangaistavuudesta ja kunnianloukkauksesta. En jaksa kommentoida viestiäsi muuten, mutta eikös sitä ole useampia kyselytuloksia, että puolet pettää jossain vaiheessa suhdetta.

Tiedä sitten, mikä lopulta on totuus, mutta siis ei-pettäjät eivät välttämättä ole sinänsä enemmistö. Käytännössä siitä periaatteesta monet kuitenkin luopuvat, ainakin yhdeksi kerraksi.

Hienoa pohdintaa - ja upea kuva. En ymmärrä, miksi toimitus yhä julkaisee, ja edelleen levittää postauksia, kun tiedossa on, että blogistin henkilöllisyys olisi tullut ilmi. Kyllähän ne julkaisee ja levittää sellaisiakin blogikirjoituksia, joita ihmiset kirjoittaa ihan rehdisti omalla nimellään ja kuvallaan.

Miksi tämä olisi eri asia? Eihän Lilyn toimitus ole Cougarille tai hänen miehelleen mistään vastuussa; kuinka voisikaan, sillä valtaosalle meistä tämä on edelleen anonyymi blogi, jonka totuudellisuudestakaan ei ole mitään takeita. Pahoin pelkään, että huijaat itseäsi. Luulen näet, ettei sinulle tässä ensisijaisesti ole kysymys seksistä vaan henkisfyysisestä kihelmöinnistä, jonka touhuilisi kokonaisuudessaan tuottaa. Saattaisit jaksaa kotiseksiä aikasi, mutta lopulta hakisit mausteita muualta.

Vällyn alla pompottava tuttu ukko on tusinatavaraa verrattuna kiihottavaan tilanteenkehittelyyn ja sen täyttymykseen vieraamman kumppanin kanssa. Ikääntyminen voi muuttaa tilannetta, mutta toinen vaihtoehto on se, että sinä et vain kertakaikkiaan sovi yksiavioiseen parisuhdemalliin.

Minä olen ollut suhteessani kokonaan seksittä ei kättä, suuta eikä yhdyntää yli kolme vuotta. Seksin puutetta lukuun ottamatta suhteeni on hyvä.

Meillä on jakava riidaton arki ja vastavuoroista tukemista. Seksittömyyden vuoksi olen välillä suunnitellut pettämistä ja löytänyt siihen netistä kanssani samassa tilanteessa olevia kelpo ehdokkaitakin, mutta en ole pystynyt vieraan pillun päälle ylitsevuotavasta kiimastani huolimatta nousemaan, vaikka mieli on tehnyt. En tahdo ottaa sitä riskiä, että kumppanini saisi tietää ja joutuisi kärsimään sen minkä joutuisi.

Tällä en tarkoita, että olisin ylevämpi ihminen kuin sinä. Kerroin tämän siksi, jotta pohtisit toiminnan ja käytännön valintojen merkitystä ihmisen selittäjänä. Usein ihminen on sitä mitä hän tekee eikä sitä mitä hän puhuu.

Kun teet valintojasi, mieti, kannattaako sinun selittää ne joksikin muuksi kuin mitä ne oikeasti ovat. Ja se on ihan fine, jos pystyt ratkaisemaan tilanteen jollain tavoin moraalisesti. Jotta voisin tehdä mainitsemasi valinnan, pitäisi olla ensin sitä tavan seksiä edes sen kerran viikossa Huomioipa, että tässä on nyt mennyt yli puoli vuosikymmentä parhaimmillaan "kuivan" kauden alkuaikoina seksiä tyyliin kerran kuussa, ja silloinkin sitä perussettiä.

Ja sekin riitti minulle vuosissa mitattavan ajan. Vasta, kun seksi mitattiin ensin kvartaaleittain, ja nyt näköjään puolivuosittain, tuli tarve etsiä sitä muualta.

Ei valinnassasi ole inhimillisesti katsoen mitään kummallista. Moni tekisi saman valinnan kuin sinä. Kuitenkin valintasi kertoo jotain sinusta, ovatpa taustamuuttujat mitä hyvänsä. Minä näen niin, että jos olisit yksiavioinen, luopuisit seksin harrastamisesta tai eroaisit miehestäsi.

Jos taas tahtoisit tavoitella rehellisyyttä, yrittäisit sopia miehesi kanssa avoimesta suhteesta. Näiden valintojen sijaan kellut määrittelemättömässä välitilassa, jossa miehesi vähän kuin aavistaa mutta ei kuitenkaan tiedä. Et uskalla ottaa askelta eteenpäin katsoaksesi itseesi ja myöntääksesi, mitä oikeasti olet ja mitä oikeasti tahdot. Sanasi muodostavat yhtä totuutta, joka on ristiriidassa tekojesi muodostaman totuuden kanssa.

Mikä on motiivisi blogin kirjoittamiseen? Sekin vain lisää todennäköisyyttä miehesi satuttamiseen. Yhtenä päivänä juttu laukeaa ja miehesi käy lukemassa blogin.

Jotainhan sinusta tämä kirjoittamistekokin kertoo.

...

Homo seksitreffiy aikainen siemensyöksy

En edes muista, milloin olisin viimeksi keskustellut Ykkösmiehen kanssa seksuaalisesta pattitilanteestamme. Jotenkin minulla ei ole voimia siihen — ja toisaalta: On mielenkiintoista — ja samalla pelottavaakin — huomata, miten moraalin rajat haalistuvat; miten mustavalkoisesta maailmasta tuleekin sellainen, joka on täynnä harmaan sävyjä. Onko enää rajoja, joita en voi enkä halua ylittää? Kaverit sekä omat että Ykkösmiehen ovat ehdottomasti poissa laskuista.

En myöskään suin surminkaan aloittaisi seksisuhdetta kaverien partnereiden kanssa. Enkä edelleenkään halua sekaantua isiin mikäli näillä ei ole oikeasti avoin suhde. Olen edelleen sitä mieltä, että parisuhteen prioriteettien tulee muuttua, mikäli perheeseen tulee lapsi; että se lapsi menee kaiken muun edelle.

Tuomitsen pettämisen, joka johtuu siitä, että kotona ei saa seksiä vain, koska vaimo on liian väsynyt pienen lapsen hoidosta. Finanssimies oli varmaankin sarjapaneskelija. Mutta minä uskoin sinisilmäisesti, kun tämä kertoi etsivänsä pidempiaikaista seksisuhdetta, eksklusiivisesti vain yhtä. Ja uskon varmaan seuraavaakin, joka niin sanoo. Koska haluan uskoa ihmisiin - jopa pettäviin sellaisiinkin, kuten Muusikko.

Ja vaikka Muusikko ei enää lämmitäkään petiäni, hän lämmittää yhäkin sydäntäni - ystävänä. Minä olisin onnellinen, jos saisin edes kerran viikossa.

Olkookin sitten pimeässä ja peiton alla - se riittäisi minulle. Silloin minulla ei myöskään olisi enää tarvetta pettää. Onko sinun ykkösmiehesi käynyt sitten paljon vieraissa? Itselläni on kokemusta ainoastaan avoimesta suhteesta, jossa me molemmat kävimme jatkuvasti vieraissa.

Tällöin suhde toimi hyvin. Parasta seksi tietysti oli sen ykkösmiehen kanssa, kun kuitenkin rakastimme toisia. Vaikea uskoa, että avoin suhde toimii, jos toinen vaan käy vieraissa eikä toista edes seksi kiinnosta. Mä en itseasiassa tiedä. Mehän ei varsinaisesti olla lyöty kättä päälle avoimesta suhteesta, sivulauseessa vaan ollaan todettu, että mieluummin käydä vieraissa kuin erota; mutta sitten sillä tavalla, että toinen ei saa siitä tietää koska ei halua.

Kun olette jo sivulauseessa päässeet tuohon toteamukseen, eikö asiasta vain voisi keskustella ihan kunnolla. Jos Ykkösmies todella on tuota mieltä, niin ehkä sitten voisitte sopia selvästi, että vieraissa käyminen on sallittua molemmille, mutta niistä ei toiselle puhuta mitään. Jos tietää, että toinen saattaa harrastaa jonkun toisen kanssa seksiä, niin kaipa sitä sitten vähän joka kerta ajattelee, että lähtiköhän se nyt panemaan vai oikeasti vain shoppailemaan.

Varsinkin jos nyt tällaista järjestelmää ehdottaisit, niin eiköhän se aika selvää olisi, että olet jotain toteuttamassa. Mutta mitäs jos Ykkösmies muuttaisikin tuossa tilanteessa — kun tilanne olisikin oikeasti mahdollinen — mielensä ja tulisi siihen tulokseen, että sittenkin parempi harrastaa itse seksiä vaimon kanssa kuin päästää muiden kanssa hommiin. Nuori tasapainoisessa suhteessa elävä vaimo, joka nyt kritisoi Cougar Womaniamme, voi myöhemmin löytää itsestää puumanaisen, tai yhtä hyvin kireänkuivakkaan riivinrautavaimon.

Ei tässä ole kyse mistään korkeamman luokan moraalikäsityksistä vaan empatiakyvystä toista ihmistä tässä tapauksessa aviomiestäsi kohtaan. Kirjoittaisit joskus siitä, miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän saisi tietää siitä, että häntä petetään toistuvasti ja siitä pidetään retostelevaa blogia, joka on koko sivuston suosituimpia. Ei, tässä ei ole kyse korkeamman luokan moraalikäsityksistä. Kuten alun kysymyskin antaa ymmärtää, tässä on kysymys minun henkilökohtaisten moraalirajojeni venymisestä.

Konditionaalissa kirjoittaminen on pelkkää jossittelua; spekulointia. Kirjoitan mieluummin omista tuntemuksistani, omalla tontillani. Teet henkistä väkivaltaa puolisollesi puolijulkisesti. Moraalikäsitys lähtee omasta päästä, empatia toisen kuvitelluista tuntemuksista.

Mutta kirjoitukseni ei käsitellyt empatiaa tai sen puuttumista. Eiköhän se nyt ole itsestäänselvää, miten puolisoni reagoisi jos saisi tietää, ei siitä erikseen tarvitse kirjoittaa. Sitä voi peilata jo pelkästään ajattelemalla, miltä minusta tuntuisi, jos puolisoni tekisi minulle näin. En usko tuosta sanaakaan.

Kaikkien kertomiesi juttujen perusteella sinä ET ole nainen jolle riittää kerta viikossa pimeässä ja peiton alla.

Ei tarpeeksi paljon, ei tarpeeksi hyvää. Et varmasti tyytyisi siihen ja se ei pettämistäsi lopettaisi. Minulle riittäisi kerta viikossa. Se ei olisi tarpeeksi - siinä olet oikeassa - mutta se olisi riittävästi, tyytyisin siihen kyllä.

Sen verran olisin valmis joustamaan omista tarpeistani. Jotain tilastoja olen lukenut, missä kysyttiin ihmisiltä, että jos puoliso pettäisi, niin jatkuisiko suhde vai ei, ja haluaisivatko he tietää vai ei. Enemmistö sanoisi että suhde jatkuisi ja että he eivät haluaisi tietää. Vaikeita kysymyksiä nämä on, ja kautta aikojen ja kulttuurien vieraissa pedeissä on vierailtu. Aika monella meistäkin geeniperimässä muita kuin virallisten esi-isien geenejä. Joo, juuri näin meilläkin Mehän ollaan puhuttu jopa avioerosta, ja miehen kanta oli, että se on kaikkein viimeisin vaihtoehto, jonka edelle menee "salapettäminen" tai jopa avoin suhde.

Usein nuoren miehen seksidraivi on niin vahva, että myöhemminkin voi ymmärrystä löytyä sille, kuinka perustavanlaatuisista ja inhimillisistä tarpeista on kyse. En osaa sanoa mikä on oikea tapa elää parisuhdetta, eikä mielestäni kenenkään kuulu muiden suhteita arvottaakaan, mutta löydän paljon aikuista ja kaunista kunnioitusta sinun ja miehesi suhteesta.

Kiitos, kun kirjoitit aiheesta! Ensinnäkin täytyy sanoa, että teksti oli tosi hyvin kirjoitettu, raaka ja rehellinen. Arvostan sitä, että kirjoitat itseäsi säästelemättä ja totuutta kaunistelematta. Näinhän se on, että moraali on venyvä kuminauha.

Vaikka nauha venyy, se ei toivottavasti täysin katkea. Sitä en tiedä, onko paluuta alkutilaan koskaan olemassa, vaikka paine hellittäisikin. Olen tehnyt omasta elämänpiiristäni sen havainnon, että mitä musta-valkoisempi ja jyrkempi periaate, sen todennäköisemmin sitä rikotaan, kun tilanne tulee. Ihan kuin periaatteen jyrkkyys jo kertoisi henkilön pelosta, että itsestäkin löytyy tarvittaessa se tummempi harmaan sävy.

Itse ajattelen, että tarvittaessa pystyisin kaikkeen samaan kuin sinäkin. En kuvittele hetkeäkään olevani sellaisen yläpuolella tunteiden, epätoivon ja tilaisuuden tullessa. En halua olla se ihminen. Teen kaikkeni, ettei siihen päädytä. Mutta niinhän sinäkin teit. Minusta se myös näyttää sen, mitä moni lukija ei tunnu aina sisäistävän — olet itse itsesi kovin kriitikko. Toisaalta totuus on se, että itseään täytyy rakastaa ja itselleen täytyy olla armollinen, jos aikoo elää tätä elämää.

Vaikka olisikin oman elämänsä Heisenberg. Oma kokemukseni on osoittanut, että niin kauan kun härkää ei tartuta sarvista, mikään ei muutu. Oma tilanteeni on päinvastainen kuin Cougarilla. Kärsin itse haluttomuudesta ja mieheni sijaiskärsii asiasta minun kauttani. Koska rakastamme toisiamme, olemme kumpikin sitoutuneet yrittämään tahoillamme. Minä käsittelen haluttomuuttani terapiassa.

Ja puolisoni on joustanut omista haluistaan ja yrittänyt löytää kanssani läheisyyden suhteen uutta yhteistä säveltä. En tiedä vielä selviämmekö tilanteesta. Moni täällä kommentoiva penää ykkösmiehen oikeuksia.

Mutta ehkäpä hänkin sisimmässään tietää, että on myös itsekästä vaatia toista elämään seksittömässä parisuhteessa. Ainakin ajattelen niin oman puolisoni suhteen. Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Mutta niin kaun kuin on rakkautta, on toivoa: Itse olen täysin samaa mieltä, vaikken pettämistä itse osaisi ajatellakaan omalle kohdalleni ratkaisuna vastaavaan tilanteeseen. Luulenpa että teidän pitäisi ykkösmiehen kanssa käydä testaamassa parisuhdejooga, parisuhdeterapia sekä seksiterapia.

Jälkimmäiseen suosittelen miltei sellaista huuhaa terapeuttia enemmänkin, muistaakseni hesarissa kirjoitettiin tällaisestä ihan vasta tässä keväällä! Sellaisesta marttamaisesta tädistä joka oli aivan toista kuin ne thai-hierojat. Työpaikan taukotilassa luin lehteä jossa psykologi Luukkala kertoi että koetinkiviä on se että parisuhteeseen panostetaan liian vähän aikaa tai se että siltä vaaditaan liikaa.

Liikaa tunteista puhuminen ei ole välttämättä hyväksi suhteelle, niistä on hyvä puhua silloin kun määritetään suhteen odotukset, arvot ja tavoitteet. Sen jälkeen pitää olla tekoja niiden saavuttamiseksi. Suhteen peruspilarit olisivat nämä: Sopivasti erilaiset, ei tarvitse olla aina samaa mieltä ja toisen eriävää mielipidettä tulisi myös kunnioittaa - eikä toista saa muuttaa liikoja nimittäin jos toinen alkaa toimia samalla tavalla kuin itse niin molemmista tulee kovin samanlaisia ja suhteen jännite katoaa, sitten ollaan kuin sisko ja veli.

Tarpeeksi yhdessä - riittävästi erossa, parisuhteessa pitää olla yhteisiä juttuja mutta myös omia juttuja, pitää kannustaa toista menemään viettämään 'poikien tai tyttöjeniltaa' ja luopua siitä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.

Elinikäinen oppiminen, on tärkeää löytää ne omat juttunsa josta saa kicksejä elämäänsä koska positiiviset asiat heijastuu positiivisena suhteeseenkin. Itse muuten olen ollut kahdesti sellaisessa suhteessa missä on haluttomuutta esiintynyt. Ensinnä olin suhteessa Bernoul-fanin kanssa jonka kanssa asuimme yhdessä ja naimme kuin kanit.

Sitten häntä lakkasi tekemästä mieli. Hajosin miltei joka kosketuksesta koska olin niin puutteessa. Mietin pettämistä, saatoin masturboida 10krt päivässä mutta se ei korvaa siltikään toisen kosketusta. Lopulta erosimme koska hän ei syttynyt tarpeeksi minusta. Toisessa suhteessa minä olin se haluton sen jälkeen kun mies antoi itsensä lihoa 35kg. Hän ei ollut mielestäni se mies johon rakastuin, se joka kävi salilla, hoiti itseänsä.

Vaikka parisuhdeterapeutti sanoi että jos rakastaa toista niin lihoaminen ei vaikuta haluavuuteen oli mielestäni terapeutti väärässä siitä. Oma libidoni kuoli tyystin. Miten toisin olisit toiminut - oletettavasti - jos teillä olisi lapsia? Entä miten kehottaisit puutteessa elävää perheenäitiä toimimaan? Ehkä mä äitinä olisin asettanut lasten "turvallisuuden" siis siinä mielessä, että pettämisestä kiinni jäädessä on aina riski, että se on parisuhteen loppu oman intohimoni edelle; ja ehkä mulla olisi ollut myös vähemmän aikaa ja tilaisuuksia pettää; tai ehkä mä vaan olisin ollut niin poikki lasten hoidosta, etten olisi jaksanut edes ajatella seksiä: Mä kehottaisin puutteessa olevaa perheenäitiä toimimaan samalla tavalla kuin neuvoisin muitakin vakituisessa suhteessa olevia puutteessa eläviä toimimaan.

Eli ei tietenkään ole mitään yleispätevää neuvoa, vaan ratkaisu on tehtävä ihan itse. Parisuhteelle voi tulla loppu ilman sitä pettämistäkin, joko seksin toimimattomuuden tai kymmenien muiden syiden vuoksi. Voihan sitä "lasten hyvinvointia" ajatellen olla pettämättä, mutta ei se silti sitä takaa, että lapset saisivat elää hyvässä turvallisessa kahden vanhemman perheessä koko lapsuutensa.

Kenties seksittömyys tekee toisesta hyvin onnettoman ja lapset saavat katsella masentunutta vanhempaa päivästä toiseen onko se hyvä? Tai seksittömyys aiheuttaa yleisestikin tyytymättömyyttä parisuhteeseen ja siitä mennään kohti eroa joka tapauksessa. En tietenkään silti suosittele pettämistä kenellekään. Parisuhteessa toiseen tulisi voida luottaa ja pettäminen rikkoo pahasti tämän luottamuksen.

Jos hommaa ei saa toimimaan esim. Monet eivät tietenkään ole valmiita jakamaan kumppaniaan toisen kanssa avoimen suhteen muodossa, vaikka eivät itse olisi seksistä kiinnostuneita. Tämä on aika epäreilua, sillä eiköhän se ole oletus jos ei muuta ole sitten sovittu , että kumppanin kanssa on tarkoitus harrastaa seksiä. Jos rakastaa toista, eikö halua hänen olevan tyytyväinen?

Tästä pääseekin sitten tällaiseen tilanteeseen kuin Puuman tapaus on. Pettääkö jos avoimesta suhteesta ei saada sovittua vai lopettaako suhde, vaikka parisuhde muuten tuntuu toimivan? Se on sitten ihan jokaisen oman mietinnän alla. Onko parisuhde oikeasti toimiva, jos toiselle joutuu koko ajan valehtelemaan jne. Meikä päätti just suhteen tänään kun just toi tunne puuttui kokonaan vaikka suhde toimi muuten hyvin ja mies oli kaikkea mitä olisi voinut kumppanista toivoa Sitä tunteen puutetta ei edes hyvä seksi korvannut.

Ihmisillä on myös periaatteita arvoja ja etiikkaa. Periaatteet ovat niitä sisäisiä rajoja, joita ihminen EI ylitä.

Kuten enemmistö ei petä, ja periaate on: Periaatteen ihminen ei riko omia lupauksia itselle, kuten hän ei petä edes seksittömyyden vuoksi, vaan ratkaisee ongelmansa muulla keinoin.

Toinen, aika yleinen periaate on: Periaatteistaan ihminen vastaa vain itselle. Toki vastaanottaisin mieluummin Mossen Amir on vielä musta hevonen petipuuhissa, joskin suutelunsa on vähintäänkin lupaavaa , mutta otan mieluummin varman muuttujilla, kuin epävarman tyydytystakuulla. Yksi muuttuja tosin on, että emme ole Amirin kanssa itseasiassa edes keskustelleet siitä, mihin hänen visiittinsä tulisi minun mielestäni johtaa; mitä, jos tyyppi on tulossa vain teetä juomaan?

Viisas nainen kysyisi tätä ihan kylmästi whatsappissa; mutta minä olen jostain perhanan syystä, jota en itsekään täydellisesti tajua, ihan älyttömän ujo Amirin seurassa. Juontanee juurensa niihin aikoihin, kun olin työni puolesta paljon tekemisissä yhden tosi-tosi pelottavan imamin kanssa.

Mies oli oikeasti itse lempeys, mutta kokonsa ja äänensä volyymi sai nuoren naisen pelkäämään atavistisesti. Varaan varulta kondomeja, ja mikäli päädyn vain juomaan teetä, voin aina vastata myöntävästi Mosselle, mikäli tämä päättää ilmestyä paikalle.

Täytyy vain katsoa, että Amir on ensin kunnolla poistunut, Mosse ei valitettavasti jaa suopeuttani arabeja kohtaan… Sitäpaitsi haluan oikeasti myös puhua Amirin kanssa, sillä näillä näkymin toukokuun vapaaehtoisprojektini suuntautuu muslimimaahan.

Apua, tuossahan on katastrofin ainekset kasassa. Vielä kun Ykkönen palaa samaan soppaan yllättäen kotiin niin huh. Anteeksi, en tahdo olla pahanilmanlintu, mutta olen kuitenkin. Onko mosse niinku rasisti? Ainiin, olihan se mahdollisesti israelin armeijan tiedustelupalvelussa tai pahempaa Ja miten se voi olla häiritsemättä sua?

Pitkään vastaukseen sisältyvät syyt, miksi tämä ei "häiritse" minua; tai pikemminkin: En viitsi yksityisyyssyistä mennä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta Mossen nykyiseen ajatusmaailmaan vaikuttavat jopa traumaattisen vahvasti hänen armeija-aikaiset kokemuksensa Palestiinan West Bankin alueella.

Kuten viimeaikaiset tapahtumat Jerusalemissakin todistavat, Israelin armeijan pakollinen asepalvelus on himppasen verran rankempi kuin Suomessa. Mosse oireilee näistä ajoista edelleen. Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin.

Jokaisen ylitetyn rajan jälkeen on helpompaa luopua taas seuraavastakin periaatteesta. Käyttäjät täällä sivustolla Gay Treffit omaavat monta eri mielenkiinnon kohteita. Teet henkistä väkivaltaa puolisollesi puolijulkisesti. Meillä on jakava riidaton arki ja vastavuoroista tukemista. Ykkösmiehen tavattuani olin ensimmäisestä yhdessä vietetystä yöstä asti ehdottomasti sitä mieltä, että olin löytänyt Sen Oikean, sielunkumppanini. Mies tuskin tulee lukemaan blogiani, sillä osaa suomea parhaimmillaankin vain auttavasti.

Bdsm homoseksuaaliseen novellit puhelinseksi numerot